Blogini oli pitkään "tauolla", koska minä olin etsimässä itseäni. Mieltymykseni luontoon ja sen tuotteisiin oli ja pysyi, ja vahvistui entisestään. Järjestelin kuluneen vuoden aikana itseäni, tunnustelin kuka olen, olin ja miksi olin.
Voinen esitellä itseni. Varoitan, että tämä tarina on pitkä.
Olen Pulputtaja, oman henkisen tieni kulkija. Elämässä enemmän tai vähemmän eksynyt, nurkkaan ajettu ja yksinäinen. Jo pienenä lapsena tunsin erilaisuutta. En ymmärtänyt miksi elin vanhempieni kanssa - he olivat minulle täysin vieraita. Lapsuuteni olin elämäni sivustaseuraaja. Olen sitä hetkittäin vieläkin.
Vuosia kasvoin sanoen "en ole mistään kotoisin". Ikävöin jotain, mitä en pystynyt käsittämään. Koin huonoa omatuntoa kokiessani vierautta omaan lapsuudenkotiini ja vanhempiini. Lapsena näin ja koin henkiolentoja, joiden kohtaaminen "ei ollut sopivaa". Minua pidettiin outona, kummajaisena. Opin sulkemaan asiat mielestäni, vaikenemaan. Lopulta halusin uskoa, ettei mitään ollut olemassa. Näin oli helpompi olla hyväksyttävissä.
Nuorena väitin olevani ateisti. Uskoin vain ja ainoastaan järjellä tuotettuun tietoon ja todellisuuteen. Filosofia kiehtoi minua, sillä se antoi mahdollisuuksia mahdottomalle. Tai ainakin se antoi mahdollisuuden pyöritellä asioita mielessä.
Elämän varrella törmäsin henkisen polun kulkijoihin. Lopulta niitä asettui lähipiiriini. Heidän kertoessa elämästään uskaltauduin ajattelemaan "no ehkä minäkin jotain...". Lopulta uskalsin sanoa kokemuksiani ääneen. En ole voinut sanoa uskovani henkisiin asioihin. Minulle se ei ole uskon asia, jos niitä kokee. Se on minun todellisuuttani. Jo lapsena koin erilaisten energioiden ja henkimaailman läsnäolon. Olen ollut selvänäköinen ja -kuuloinen. Kesti pitkään avata vaivalla suljetut kanavat. Myöntää, etten ehkä olekaan niin outo. Tai ehkä olen, mutta niin ovat monet muutkin.
Oma avautuminen alkoi noin 10 vuotta sitten. Sitä edeltävä sulkautuminen kesti varmasti yhtä kauan. Avautuessani sain ensimmäistä kertaa energiahoitoa. Silloisen tuttavaperheen ystävä välitti sitä minulle. En tiennyt mitä odottaa, vai odottaisinko mitään. Olin skeptinen, olen sitä terveellä tavalla vieläkin. "Ei tässä nyt mitään pahaa voi tapahtua, kai", ajattelin, ja heittäydyin pitkäkseni. Ensimmäinen saamani energiahoitoni oli vaikuttava. Tunsin kropassani keveyttä, aivan kuin olisin leijunut ilmassa. Lisäksi näin silmissäni niin kirkasta valoa, etten meinannut pystyä pitämään silmiäni kiinni. Näin "sieluni silmin" mielikuvaa autiomaasta, hiekasta ja auringosta. Yllättäen rintakehäni päälle laskeutui suuri, voimakas paino. Aivan kuin iso kivenjärkäle olisi vyörynyt oikealta suoraan rintakehäni päälle. En inahtanutkaan, enkä päästänyt mitään muutakaan viestiä. Hoitaja sanoi joitain, en muista enää tarkalleen alkua, mutta se oli jotain helpottavaa. Hän jatkoi: "ei tässä maailmassa tarvitse mitään pelätä". Ja hiljalleen järkäle siirtyi rintakehäni päältä vasemmalle ja tukala olotilani helpotti.
Hoidon jälkeen olin täysin pöllähtänyt, täynnä onnellisuutta ja hyvää oloa. Tuolloin ajattelin - ja osittain ääneen lausuin, että vaikka kokemus ei ollut järjellä selitettävissä (olinhan vielä joitakin aikoja sitten ollut täysi ateisti), se tuntui todella hyvältä ja tuon minä haluan oppia. Hoitajani sanoi: "sinä voit". Ajattelin, ettei tavallinen maan tallaaja tuohon kykene, minä varsinkaan.
Haluan heti tähän väliin todeta, että saamani kokemus on ollut poikkeuksellinen. En ole koskaan myöhemmin kokenut mitään yhtä vaikuttavaa, eikä monet muutkaan. Uskon, että oma henkinen lataukseni on ollut lapsena sen verran suuri - kuten myös nuoruusikäni kieltäminen, että muurien sortuessa ryminä on ollut melkoinen. Uskon eläneeni vuosia niin suuressa energiavajeessa, itseni ja todellisuuteni kieltäen, että olen saamassani hoidossa imenyt itseeni kaiken koron kanssa. Kivijärkäle rintani päällä olin minä itse, tukahduttaen.
Elin vuosia materian maailmassa. Raha hallitsi elämääni, sen hankkiminen, pinnalliset, ulkoiset tekijät. Elämäntapani olivat huonot. Keräsin itselleni meriittejä, jopa korotin itseäni jalustalle saavutuksieni kautta. Olihan niitä, kaiken laisia. En kuitenkaan voinut hyvin, koin edelleen erilaisuutta ja yksinäisyyttä. Ego hallitsi täysin elämääni. Voin henkisesti ja fyysisesti niin huonosti, etten osannut edes nukkua. Lopulta heräsin toteamaan "väsymys on halua yksinkertaistaa omaa elämää". Huomasin kuitenkin olevani riippuvainen väsymyksestä. Väsyneenä oma itsekritiikki vaimenee. Maailma näyttää paljon paremmalta. Omaitse näyttää paremmalta. Nukkuessani medikalisoinnin ansioista huomasin, kuinka eksynyt todella olin. En ollut enää elämässäni eksynyt, olin myös eksynyt itsestäni.
Monien sattumuksien ja tekijöiden summasta löysin tieni ensimmäiseen Reikihoitoon. Halusin apua pahaan unettomuuteni, mikä hetkittäin kesti totaaliunettomuutena jopa useita vuorokausia. Muistan miettineeni "syön vaikka pieniä kiviä, jos ne tähän auttavat". Mielessäni toki oli ensimmäisen energiahoitoni kokemus - on kuitenkin todettava, etten silloin saanut Reikihoitoa vaan energiahoitoa. En tällä hetkellä käytännössä tiedä, kuinka tuo erosi Reikihoidosta. Niin tai näin - kävin Reikihoidossa. En kokenut mitään niin suurta ja mullistavaa kuin kymmenen vuotta sitten olleessa energiahoidossa. Hoidon jälkeen kuitenkin nukuin huomattavasti paremmin. Positiivinen vaikutus jatkui monia kuukausia. Samoin mielenrauha. Koin vahvasti, että tämä on sitä mitä minä tarvitsen.
Aloitin oman Reiki polkuni vuonna 2009. Tuolloin kävin 1. kurssin. Pystyin hoitamaan itseäni sekä läheisiäni. Unettomuuteni on helpottanut huomattavasti. Enää se ei häiritse päivittäistä elämääni. Ennen täysin unettomia öitä tuli yksi tai kaksi viikossa ja "hyvin" nukutut yöunet niiden välillä kesti 2-4 tuntia. Nykyisin täysin unettomia öitä tulee yksi tai kaksi vuodessa. Muutoin "hyvin" nukutut yöuneni kestävät 6-8 tuntia. Ero on minulle merkittävä. En voi luvata että näin tapahtuisi Reikin avulla muille, mutta näin kävi minulle. Toki on myös todettava, ettei tämä muutos ole tapahtunut ainoastaan Reikihoidossa käymällä. Olen astunut myös henkiselle tielle, pohtimaan ja tutkimaan minun itseni olemusta sekä hyvinvointiani. Siten olen muuttanut, ollut myös pakotettu muuttamaan monia tekijöitä elämässäni. Käännekohdaksi kuitenkin selvästi näen Reikin tulon elämääni, tavalla tai toisella.
Nyt päästään siihen mistä aloitettiin. Blogini oli viime vuoden tauolla, sillä valmistuin Reiki Masteriksi vuoden 2012 lopulla. Oma polkuni mestariksi toi elämääni tauon. Jouduin miettimään kuka olen, mistä tulen ja miksi. Kävin mestarin polkua yli vuoden. Käyn sitä edelleen. Se on loputon polku, mikä pakottaa etsimään omaa itseä, miettimään valintoja ja pohtimaan, mitä todellisuudessa haluaa. Se on pakottanut asettamaan egon syrjään, pohtimaan uravalintoja ja elämänsä arvoja. Olen tyytyväinen, että valitsin henkisen polun herättäjäksi juuri Reikin polun. Loppu on ollut minusta itsestäni kiinni ja valitsemastani tiestä. Polku ei ole ollut helppo - päinvastoin. Ja sillä polulla ollaan edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti