Ihmisiä on näköjään runsaasti kiinnostanut keuhkoveritulpasta kertonut juttuni, joten jatketaan tätä aivoinfarktilla. Otetaan ensin hieman termistöä:
Aivoverenkiertohäiriö (AVH) tarkoittaa ohimeneviä tai pitkäaikaisia aivoverisuoniston tapahtumia. Ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä on esimerkiksi TIA.
TIA (transient ischemic attack) on äkillinen aivoverenkiertohäiriö, mikä kestää noin 2-15 minuuttia tai korkeintaan tunnin. Tuolloin aivovaltimossa oleva tukos ei ole pitkäkestoinen. Oireet voivat olla hyvin lieviä tai vastaavia kuin aivoinfarktissa, riippuen siitä, missä kohtaa hetkellinen tukos on. TIA on myös tutkittava ja hoidettava oire, sillä 10-20 % ihmisistä saa aivoinfarktin 90 vuorokauden kuluessa. Puolet näistä tapahtuu jo seuraavan 48 tunnin kuluessa.
Aivohalvaus (stroke) on yleisnimitys "vakaville" aivoverenkiertohäiriöille, kuten aivoinfarktille, aivoverenvuodolle tai lukinkalvonalaiselle verenvuodolle (SAV).
Aivoinfarkti on tila, jossa aivoissa oleva valtimo tukkeutuu. Tuolloin valtimo ei pääse viemään verta eteenpäin, jolloin alueen aivokudos jää ilman verenkiertoa ja siten ilman happea. Ilman happea jäänyt kohta menee kuolioon. Aivoinfarktin oireet riippuvat siitä, missä kohtaa aivoja tukos on, sillä jokainen aivojen osa-alue ohjaavat elimistössä eri toimintoja.
Aivoinfarkti on siis yksinkertaisesti sitä, että aivoissa menee verisuoni tukkoon. Tukoksen aiheuttaa verihyytymä, mikä voi olla hiljalleen valtimoon kehittyvä tai sydämestä tai kaulavaltimosta liikkeelle lähtenyt hyytymä. Sydämen rytmihäiriöistä esimerkiksi eteisvärinä eli flimmeri voi pitkäkestoisena ja hoitamattomana aiheuttaa verihyytymiä, minkä vuoksi näille potilaille aloitetaan Marevan-hoito, jotta hyytymiä ei synny.
Mitä isompi verihyytymäklöntti veressä kulkee, niin sitä helpommin se jää kiinni verisuoniin.
On oleellista ymmärtää, että aivoinfarkti vaatii nopeasti hoitoa. Aivoissa hermosolut alkavat kärsimään jo muutaman minuutin sisällä hapettumuuden alkaessa. Solujen energiavarastot loppuu nopeasti, eikä verenkierto ole tuomassa lisää energiaa ja happea. Kun kudokset eivät saa happea, niin ne alkavat tuottamaan ei-toivottuja aineenvaihdunnan tuotteita, mitä verenkierto ei ole kuljettamassa pois. Jos verenkierto ei palaudu, niin lopulta alue menee kuolioon.
Elimistö pyrkii omalla mekanismillaan suojelemaan aivoja tällaisilta kuolioilta ja hapettomilta alueilta. Kroppa huomaa ongelman, jolloin se nostaa verenpainetta, jotta se saisi hapettomalle alueelle verta. Tukoksesta johtuen se ei kuitenkaan onnistu. On siis luonnollista, että aivoinfarktissa verenpaine on huomattavasti noussut. Verenpaineen yläpaine voi huidella helposti yli 200, tilanne on tapauskohtaista. Huomattavan korkeaa verenpainetta hoidetaan lääkitsemällä. On kuitenkin ymmärrettävä, että hoitohenkilöstö ei voi laskea verenpainetta liikaa, sillä sekin aiheuttaisi omanlaisiaan aivoverenkiertohäiriöitä ja yhdistettynä aivoinfarktiin se olisi jo aikamoinen sekamelska, joten tilanteessa riittää, kunhan yläpaine on alle 180.
On myös tyypillistä, että aivoverenkiertohäiriöissä verensokeri voi nousta. Jotkut ihmiset saattavat säikähtää sairaalassa ollessaan kun heille pistetään insuliiniä, että puhkesiko nyt diabeteskin. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä yksi vaikuttava syy verensokerin nousuun on aivoinfarktin laukaisema elimistön stressitila. Tuolloin vapautuu muun muassa kortisonia ja muita aineita, mitkä ruoskivat maksaa vapauttamaan sokeria elimistöön niin paljon, ettei elimistön oma insuliini pysty vastaamaan kyseiseen tilaan. Tila tasoittuu hiljalleen eikä insuliinihoitoa tarvitse jatkaa. Insuliinia kuitenkin annetaan sen aikaa kun on tarvis, sillä etenkin akuutissa vaiheessa koholla oleva verensokeri voi pahentaa aivojen kudostuhoa. On kuitenkin oleellista, että verensokeria mittaamalla ei diagnosoida tai tutkita aivoinfarkteja, se on vain usein sivulöydös. Kaikilla tuota verensokerin nousua ei tapahdu.
Ihmisen aivot toimivat toisin päin kroppaan nähden - vasen aivopuolisko ohjaa elimistön
oikeaa puolta, vastaavasti oikea vasenta puolta. Eli jos tukos on
oikealla puolella aivoissa, niin vasen puoli elimistöstä oirehtii.
Aivojen etuosassa olevat tukokset voivat aiheuttaa muun muassa seuraavia oireita:
puheen tuottamisen vaikeus, sanojen löytämisen vaikeus, toispuoleinen raajan lihasheikkous, toisen silmän näönmenetys, toispuoleinen raajan tuntopuutos, näkökenttäpuutos, kehon toisenpuoliskon huomioimatta jättäminen (ns. neglect)
Aivojen takaosan tukokset aiheuttavat taas seuraavaa:
huimaus, nielemisvaikeus, puheen tuottamisvaikeus, silmävärve (ns. nystagmus), tasapaino- ja kävelyvaikeus, neliraajahalvaus, näkökenttäpuutos, aivohermo-oireita.
Edellinen lista ei ole kovinkaan tärkeä tavallisessa elämässä. Lähinnä ne voivat olla tuttuja aivoverenkiertohäiriöitä sairastaneille ihmisille, jotka tietävät missä kohtaa ongelmat ovat olleet ja siten voivat yhdistää ne olleisiin oireisiin.
Listassa ei kannata takertua esimerkiksi huimaukseen. Huimausta voi aiheuttaa myös korvaperäiset ongelmat, eivätkä ne siten ole aina aivoperäisiä. Joten ei kannata vauhkoontua.
Asiat mihin ihmisten tulisi kiinnittää huomiota:
- kroppa ei toimi normaalisti. Esimerkiksi yhtäkkiä alkaneet oireet raajoissa, tunnon tai voiman puutos. On helppo testata asia pyytämällä henkilöä nostamaan jalkojaan vuorotellen tai ottamalla käsistä kiinni ja pyytää puristamaan, jos voimat ovat aiemmin olleet molemmissa raajoissa samat, niin puolierot tulee helposti esille.
- puheentuoton vaikeus. Ei löydä sanoja, ei osaa ilmaista itseään, puhe on puuromaista. Eritoten tutusta henkilöstä puheen erilaisuuden huomaa helposti. Joskus puhe voi myös vaikuttaa humalaiselta.
- muutokset kasvoissa, esimerkiksi suunpieli roikkuu. Asia on helppo testata pyytämällä ihmistä irvistämään, halvaantunut puoli ei toimi tuolloin normaalisti, suun pielestä ja kulmakarvojen nostosta asian näkee helposti. Myös kielen työntäminen ulos voi olla vaikeaa.
Todella pahoissa tukoksissa ihmisestä näkee selvästi, ettei kaikki ole kunnossa. Jos esimerkiksi kropan toisen puolen raajat ovat kokonaan poissa pelistä, tajunta on heikentynyt (ei puhetta eikä noudata pyyntöjä) tai silmät käyttäytyvät oudosti (tuijottavat vain toiseen suuntaan), niin aivoperäinen ongelma on lähes selvä. Katseen deviointi tarkoittaa sitä, että silmät osoittavat koko ajan tiettyyn suuntaan. Erikoista tässä deviaatiossa on se, että yleensä silmät katsovat sinne päin, missä aivoverenkiertohäiriö on. Katsedeviaatiossa on kyse jo laajasta aivoinfarktista, jolloin infarkti vaikuttaa aivohermoihin.
Aivoinfarktiin ei aina liity päänsärkyä. Joskus voi liittyä.
Jos epäilee aivoinfarktia, niin tulee aina soittaa 112 ja pyytää ambulanssi. Ei soitella sukulaisille tai naapureille, vaan ensimmäisenä ambulanssi. Jonnin joutavaa kuntoilua on parempi välttää, ambulanssia voi jäädä odottelemaan vaikka sohvalla tai sängyssä pötköttelemällä.
Aivoinfarktia ei voida liotushoitaa heti ambulanssissa (sydäninfarktin voi), sillä ei voida olla varmoja onko kyseessä infarkti vai aivoverenvuoto, oireet voivat olla hyvin samat. Liuotushoidon tarkoitus on kirjaimellisesti liuottaa tullut verihyytymä. Jos ambulanssissa aletaan liuottamaan ja kyseessä olisikin aivoverenvuoto, niin vuoto pahenisi. Tästä johtuen on ensin ajettava sairaalaan ja pää kuvattava, jotta voidaan olla varmoja infarktin todellisuudesta. On tärkeää, että hoitoon hakeutuu ripeästi, sillä aivoinfarkti voidaan liuottaa vain tietyn ajan kuluessa, aika on noin 4-6 tuntia.
Liuotushoito ei sinäänsä ole iso temppu, sillä siinä asennetaan ihan tavallinen kanyyli suoneen (kuten nestetiputuksessa) ja sitä kautta laitetaan lääkettä. Hyytymä alkaa liukenemaan 30-60 minuutin kuluessa. Liuotuksen aikana peruselintoimintoja tulee tarkkailla, eli potilaan sydänkäyrää, verenpainetta ja happeutumista seurataan. Jos oireisiin liittyy pahoinvointia, niin sitä lääkitään. Yliopistosairaaloissa voidaan tietyissä tilanteissa tehdä myös liuotushoidon lisäksi muita temppuja, eritoten, jos tukos on isoissa suonissa. En nyt lähde niitä sen enempää erottelemaan. Jos hoidon aloitus alkaa keskussairaalassa, niin ambulanssi kuskaa sitten potilaan yliopistosairaalaan mikäli hän siitä hoidosta hyötyy. Riippuen infarktin laajuudesta ja sijainnista, toiset voivat parantua oireistaan täysin, joillekin voi jäädä oireita. Sen mukaan aloitetaan kuntoutus.
Keskeisimmät riskitekijät ovat seuraavat:
verenpainetauti, diabetes, korkea ikä, suuri kolesteroli, alkoholi, tupakointi, ylipaino, sydänsairaudet (kuten akuutti sydäninfarkti, eteisvärinä, vajaatoiminta)
tiistaina, toukokuuta 27, 2014
perjantaina, helmikuuta 28, 2014
30 päivän kuntokuuri
Päätin ottaa elämääni 30 päivän tehokkaan kuntokuurin. On tähän innostukseen ihan "syykin", sillä joudun työn puolesta kuukauden päästä kuntotestiin. Ihmeitä tuohon testiin ei enää tehdä, mutta tekee se kuntoilu hyvää kropalle ja mielelle. Josko sitä aktivoituisi ihan lopullisesti.
En ole koskaan ollut jumppatuntien ystävä, vaan harrastelen itsekseni. Treeni koostuu jooga-gymstick-kuntopyörä-lenkkeily -tyyppisestä puuhastelusta. Olen myös henkisesti huomannut, että mieli ja sielu kaipaa parempaa fyysistä yhteyttä. Kuntoilu auttaa myös siinä, eli mieli ja kroppa löytää paremmin toisensa. Henkisyys on hyvä jättää treenistä silloin pois kun on tarkoitus treenata juuri kroppaa, joten näissä hommissa ei ole mitään meditatiivista. On kuitenkin helpompi tehdä henkisiä harjoituksia, jos kropasta on ylimääräiset "polttoaineet" kulutettu.
Olen aina kokenut, että henkisten asioiden harrastaminen on helpompaa mikäli "tuntee" oman kroppansa. Kun henkisiä harjoituksia lähtee tekemään, niin on helppo ensin keskittyä omaan kroppaansa ja tämän jälkeen sisimpään. Ja toki fyysinen kuntoilu puhdistaa elimistöä, laittaa kuona-aineet liikkeelle. Hyvinvoivassa kropassa myös energiakanavien on helpompi työskennellä. Ihminen on kaikin puolin kokonaisuus.
Pinterestistä löysin muutaman hyvän kuvan inspiroimaan, täytyy jakaa! Yllättävän tehokasta keskikropan treeniä :D
En ole koskaan ollut jumppatuntien ystävä, vaan harrastelen itsekseni. Treeni koostuu jooga-gymstick-kuntopyörä-lenkkeily -tyyppisestä puuhastelusta. Olen myös henkisesti huomannut, että mieli ja sielu kaipaa parempaa fyysistä yhteyttä. Kuntoilu auttaa myös siinä, eli mieli ja kroppa löytää paremmin toisensa. Henkisyys on hyvä jättää treenistä silloin pois kun on tarkoitus treenata juuri kroppaa, joten näissä hommissa ei ole mitään meditatiivista. On kuitenkin helpompi tehdä henkisiä harjoituksia, jos kropasta on ylimääräiset "polttoaineet" kulutettu.
Olen aina kokenut, että henkisten asioiden harrastaminen on helpompaa mikäli "tuntee" oman kroppansa. Kun henkisiä harjoituksia lähtee tekemään, niin on helppo ensin keskittyä omaan kroppaansa ja tämän jälkeen sisimpään. Ja toki fyysinen kuntoilu puhdistaa elimistöä, laittaa kuona-aineet liikkeelle. Hyvinvoivassa kropassa myös energiakanavien on helpompi työskennellä. Ihminen on kaikin puolin kokonaisuus.
Pinterestistä löysin muutaman hyvän kuvan inspiroimaan, täytyy jakaa! Yllättävän tehokasta keskikropan treeniä :D
tiistaina, helmikuuta 18, 2014
Koivuntuhkaa keittelemässä...
Joku voisi pitää tätä touhua hieman erikoisena, sillä keittelen köökissäni koivuntuhkaa. Erikoista tässä lienee, että eletään 2000luvulla ja ihmiset eivät tunnu ymmärtävän vanhan kansan hoitoperinteistä yhtään mitään. Jokin viisaus niissä asuu, joten päätin kokeilla.
Terveyshymyssä sanotaan koivuntuhkasta seuraavaa:
"Koivuntuhkan nauttiminen on alun perin Pohjanmaalta lähtöisin oleva suomalainen kansanparannusmenetelmä.
Koivuntuhka on pitkään tunnettu kansanlääkinnässämme ja sitä on tutkittu myös tieteellisesti mahdollisena syöpälääkkeenä. Keskeisimmin sen käyttö luontaislääkkeenä perustuu vuosikymmenien aikana saatuihin laajoihin käyttäjäkokemuksiin. Esimerkiksi Oulun Yliopistossa julkaistiin 1986 Pertti Arkon väitöskirja Syövän kansanlääkinnän menetelmät Pohjois-Suomessa. Väitöskirjassaan Arkko toteaa, että koivuntuhkauute on yleisin ja yleisimmin käytetty kotimainen luonnonlääkkeemme. Koivuntuhka lienee myös ainut täysin suomalainen maailmanmaineeseen noussut kansanomainen syövänhoitomenetelmä.
Keskeisimmin koivuntuhkauutetta käytetään nykyisin närästykseen, liikahappoisuuteen, ihottumaan, reumaan, kihtiin, maha- ja pohjukaissuolen vaivoihin, suolivaivoihin sekä tulehdus- ja virusalttiuteen. Kehon ollessa liian hapan mm. syöjäsolut laiskistuvat eivätkä hoida tehtäviään, jolloin vastustuskyky heikkenee ja keho altistuu erilaisille vaivoille. Sen vuoksi uute on auttanut tukihoitona hoidettaessa muun muassa ihottumia sekä kynsi- ja jalkasientä.
Mittavasti mineraaleja
Sen lisäksi, että uute on emäksinen, mikä virkistää syöjäsoluja – mikro- ja makrofagit – se sisältää yli 60 mineraalia, jotka osaltaan vahvistavat tervettä solupohjaa ja vastustuskykyä. Koivuntuhkauute on huikean ravinnerikas, puhdas kotimainen luonnontuote. Uute on maultaan melko voimakasta, mutta moni raportoi tuhkauutteen jälkimaun olevan jopa miellyttävän makea.
Tuhkan tiedetään sisältävän valtavan määrän kehollemme arvokkaita pääravinteita, ja vieläpä varsin ihanteellisessa suhteessa. Tuhka sisältää yli 60 mineraalia, joista erityisesti fosforia, kaliumia, mangaania, magnesiumia, rikkiä, sinkkiä, kalsiumia, booria, kobolttia, kuparia sekä pienempiä määriä myös muita hivenaineita.
Näin koivuntuhka tehtiin
Koivuntuhkauute on siis erittäin emäksistä, mikä vähentää kehon ylihappamuustilaa ja tasapainottaa elimistömme happo-emästasapainoa. Tästä on usein apua varsinkin närästyksestä kärsiville ihmisille. Koivuntuhkauutteen kokonaisvaltainen vaikutusmekanismi ei kuitenkaan ole vielä täysin selvillä. Nobelisti A. I. Virtasen läheisimmän työtoverin, biokemistin, professori Henning Karströmin kommentti koivuntuhkasta onkin: ”Tuhkassa täytyy olla jokin tuntematon vaikuttava tekijä.”
Täytynee heti sanoa, ettei minulta ole diagnosoitu syöpää, mutta ajattelin kokeilla tätä mineraalihoitoa. Lisäksi uskon, että ravitsemusperäinen happo-emästasapaino varmasti tarvitsee korjausta. Koivu vetää nyt puoleensa ja sitä "intuitiota" on kuunneltava.
Uskon, että kroppani on liian hapan, mikä johtuu ruokavaliosta. Keuhkoilla ja munuaisilla on suuri rooli tasapainon säätelyssä, mutta olen syönyt niin pitkään eläinproteiinia, juustoja ja valkoista viljaa, että happokuorma on taattu. Asidoottista eli hapanta tilaa ehkäisee "värikkäät" ruuat eli marjat ja kasvikset. Länsimainen ruokavalio tuppaa aina oleman aavistuksen hieman hapan. Koivuntuhkauute on voimakkaasti emäksistä.
Uutteen valmistus on helppoa. Koivuntuhkaa laitetaan 5rkl litraan vettä ja keitetään rautakattilassa kannen alla välillä sekoittaen 10min.Tämän jälkeen annetaan jäähtyä ja suodatetaan. Itse käytin kahvisuodatinta. Jäähtyessään massa painuu pohjalle, en suodattanut kaikkea tuhkamönjää pohjalta.
Koivuntuhkauutetta nautitaan 4-5rkl lasilliseen vettä/mehua tms sekoitettuna kaksi kertaa päivässä. Voidaan käyttää näin 2 viikkoa, jonka jälkeen pidettävä kahden viikon tauko. Uutetta säilytetään jääkaapissa.
Maistoin ja on tunnustettava: mausta tuli mieleen kissan pissa!
 |
| Tässä sitä tuhkasoppaa porisee. Litra vettä, 5rkl tuhkaa. |
Terveyshymyssä sanotaan koivuntuhkasta seuraavaa:
"Koivuntuhkan nauttiminen on alun perin Pohjanmaalta lähtöisin oleva suomalainen kansanparannusmenetelmä.
Koivuntuhka on pitkään tunnettu kansanlääkinnässämme ja sitä on tutkittu myös tieteellisesti mahdollisena syöpälääkkeenä. Keskeisimmin sen käyttö luontaislääkkeenä perustuu vuosikymmenien aikana saatuihin laajoihin käyttäjäkokemuksiin. Esimerkiksi Oulun Yliopistossa julkaistiin 1986 Pertti Arkon väitöskirja Syövän kansanlääkinnän menetelmät Pohjois-Suomessa. Väitöskirjassaan Arkko toteaa, että koivuntuhkauute on yleisin ja yleisimmin käytetty kotimainen luonnonlääkkeemme. Koivuntuhka lienee myös ainut täysin suomalainen maailmanmaineeseen noussut kansanomainen syövänhoitomenetelmä.
Keskeisimmin koivuntuhkauutetta käytetään nykyisin närästykseen, liikahappoisuuteen, ihottumaan, reumaan, kihtiin, maha- ja pohjukaissuolen vaivoihin, suolivaivoihin sekä tulehdus- ja virusalttiuteen. Kehon ollessa liian hapan mm. syöjäsolut laiskistuvat eivätkä hoida tehtäviään, jolloin vastustuskyky heikkenee ja keho altistuu erilaisille vaivoille. Sen vuoksi uute on auttanut tukihoitona hoidettaessa muun muassa ihottumia sekä kynsi- ja jalkasientä.
Mittavasti mineraaleja
Sen lisäksi, että uute on emäksinen, mikä virkistää syöjäsoluja – mikro- ja makrofagit – se sisältää yli 60 mineraalia, jotka osaltaan vahvistavat tervettä solupohjaa ja vastustuskykyä. Koivuntuhkauute on huikean ravinnerikas, puhdas kotimainen luonnontuote. Uute on maultaan melko voimakasta, mutta moni raportoi tuhkauutteen jälkimaun olevan jopa miellyttävän makea.
Tuhkan tiedetään sisältävän valtavan määrän kehollemme arvokkaita pääravinteita, ja vieläpä varsin ihanteellisessa suhteessa. Tuhka sisältää yli 60 mineraalia, joista erityisesti fosforia, kaliumia, mangaania, magnesiumia, rikkiä, sinkkiä, kalsiumia, booria, kobolttia, kuparia sekä pienempiä määriä myös muita hivenaineita.
Näin koivuntuhka tehtiin
Koivuntuhkauute on siis erittäin emäksistä, mikä vähentää kehon ylihappamuustilaa ja tasapainottaa elimistömme happo-emästasapainoa. Tästä on usein apua varsinkin närästyksestä kärsiville ihmisille. Koivuntuhkauutteen kokonaisvaltainen vaikutusmekanismi ei kuitenkaan ole vielä täysin selvillä. Nobelisti A. I. Virtasen läheisimmän työtoverin, biokemistin, professori Henning Karströmin kommentti koivuntuhkasta onkin: ”Tuhkassa täytyy olla jokin tuntematon vaikuttava tekijä.”
Täytynee heti sanoa, ettei minulta ole diagnosoitu syöpää, mutta ajattelin kokeilla tätä mineraalihoitoa. Lisäksi uskon, että ravitsemusperäinen happo-emästasapaino varmasti tarvitsee korjausta. Koivu vetää nyt puoleensa ja sitä "intuitiota" on kuunneltava.
Uskon, että kroppani on liian hapan, mikä johtuu ruokavaliosta. Keuhkoilla ja munuaisilla on suuri rooli tasapainon säätelyssä, mutta olen syönyt niin pitkään eläinproteiinia, juustoja ja valkoista viljaa, että happokuorma on taattu. Asidoottista eli hapanta tilaa ehkäisee "värikkäät" ruuat eli marjat ja kasvikset. Länsimainen ruokavalio tuppaa aina oleman aavistuksen hieman hapan. Koivuntuhkauute on voimakkaasti emäksistä.
Uutteen valmistus on helppoa. Koivuntuhkaa laitetaan 5rkl litraan vettä ja keitetään rautakattilassa kannen alla välillä sekoittaen 10min.Tämän jälkeen annetaan jäähtyä ja suodatetaan. Itse käytin kahvisuodatinta. Jäähtyessään massa painuu pohjalle, en suodattanut kaikkea tuhkamönjää pohjalta.
Koivuntuhkauutetta nautitaan 4-5rkl lasilliseen vettä/mehua tms sekoitettuna kaksi kertaa päivässä. Voidaan käyttää näin 2 viikkoa, jonka jälkeen pidettävä kahden viikon tauko. Uutetta säilytetään jääkaapissa.
Maistoin ja on tunnustettava: mausta tuli mieleen kissan pissa!
 |
| Suodatettu valmis uute. |
maanantaina, helmikuuta 10, 2014
Mustikkapirtelö
Viime kesänä poimin runsaasti mustikoita, joten niitä on nyt käytettävä. Käytän paljon pirtelöissä banaania, se on hyvä pohja-aines jos teen pirtelöä mikä koostuu hedelmistä tai marjoista. Myös raaka kananmuna kuuluu vakiovarusteisiin, sillä se tuo mukavaa kuohkeutta. Sokeria en käytä pirtelöissä lainkaan.
Mustikkapirtelö
banaani
raaka kananmuna
maitoa
jäisiä mustikoita
Maidon määrällä voi säännöstellä pirtelön juoksevuutta. Itse pidän juotavasta pirtelöstä. Tuolloin myös banaanin maku tulee paremmin esille.
Mustikkapirtelö
banaani
raaka kananmuna
maitoa
jäisiä mustikoita
Maidon määrällä voi säännöstellä pirtelön juoksevuutta. Itse pidän juotavasta pirtelöstä. Tuolloin myös banaanin maku tulee paremmin esille.
 |
| Kaikki vaan sekaisin tehosekoittimeen. |
 |
| Näin kuohkea on lopputulos. |
keskiviikkona, helmikuuta 05, 2014
Laiskan ihmisen nesteenpoistoa
Kroppa kärsii pienestä pöhötyksestä, syynä varmasti liian suolainen ruoka. En yleensä käytä ruuassa hirveästi suolaa, mutta parina päivänä sitä on ollut - ei paljon, mutta liikaa kuitenkin. Tietysti tehokkainta olisi liikkua ja muuta laiskotuksesta kärsivälle ihmiselle ylivoimaista, mutta päätin turvautua teen juontiin. Olen viime kesänä kuivatellut koivun lehtiä. Poistaa tehokkaasti nestettä kropasta.
Teetä varten lehdet tulee kerätä ennen juhannusta. Itse kuivatan lehdet kuivurissa. Oleellista on, että lehtien tulee pysyä vihreinä kuivauksen jälkeenkin. Viisaammat sanovat, että lehdissä on 1,5% flavonoideja, triterpeenejä, fenolikarbonihappoja, askorbiinihappoa ja eteerisiä öljyjä. Flavonoideilla on erityisesti virtsan määrää lisäävä vaikutus. Erilaisia vitamiinejakin löytyy, kuten karoteenia, B2-, B3- ja C-vitamiinia.
Kansanlääkinnässä koivulla on aikoinaan hoidettu ihosairauksia, maksa- ja sappivaivoja ja puhdistettu verta. Koivuvihdoilla on hoidettu kolotuksia ja ihoa. Koivun väitetään myös laskevan koholla olevaa verenpainetta. Suurta vaikutusta verenpaineeseen ainakaan koivunlehtiteellä ei ole, sillä itselläni on hyvin matala verenpaine ja varmasti huomaisin, mikäli se vielä laskisi. Tai sitten vaikutus tulee esille vasta korkeassa verenpaineessa - mistäs tuota tietää. Lisäksi sanotaan, että koivu vahvistaa elimistön puolustuskykyä ja tappaa bakteereja (lievä antibioottinen vaikutus).
Itse pidän teen mausta. Laitan siihen pienen hyppysellisen mukaan vihreää teetä. Koivunlehtitee myös raikastaa hengitystä. Jostain muistan lukeneeni, että koivusta saadaan myös ksylitolia. Liekkö sitä myös lehdissä? Niin tai näin - kroppa kiittää.
tiistaina, helmikuuta 04, 2014
Enkelikortti - Selkeys
Päätin nostaa itselleni enkelikortin. Viime ajat ovat menneet kieltämättä hieman stressaavasti, jännityspäänsärky vaivaa lähes joka päivä ja aikataulut puskee päälle. Tänään olin suunnitellut aloittavani lähipäivinä kuukauden mittaisen "terveyskuurin". Tämä kortti kieltämättä puoltaa sitä - hiljentymistä, tyyneyttä ja selkeyttä.
SELKEYS
Enkelit muistuttavat sinua siitä, että
kiireinen ja sotkuinen mieli voi huonosti ja että selkeä mieli
puolestaan huokuu jumalallisuutta.
Salli sydämesi viisauden säteillä ympärillesi ja sulattaa mielesi hälinä.
Tiedä, että enkelisi on kiinnittänyt huomiosi selkeyteen ja odottaa saadaksesi auttaa sinua.
Istu hiljaa paikallasi, jotta löytäisit
tyyneyden sisältäsi. Säteilet silloin puhdasta, kirkasta valoa kaikille
elämäsi osa-alueille.
Tuon valon selkeydessä enkelit paljastavat sinulle aivan uusia elämisen muotoja.
Näet asiat uusin silmin ja kykenet tekemään päätöksesi omassa voimassasi ja selkeydessäsi.
VOIMALAUSE
Mieleni on hiljainen, tyyni ja selkeä.
maanantaina, tammikuuta 27, 2014
Keuhkoveritulppa, kansankielellä
Iltalehdessä on paljon uutisoitu keuhkoveritulpasta. Jokainen tietää jotain veritulpasta, mutta harvoin täysin ymmärretään mistä on kyse. Ajattelin kirjoitella hieman laskimo- ja keuhkoveritulpasta ilman ammatillista slangia.
Ihmisen verisuonisto voidaan karkeasti jakaa kahden tyyppisiin verisuoniin, laskimoihin ja valtimoihin. Valtimot pumppaa sydämestä verta elimistöön, laskimot tuovat verta takaisin sydämeen. Valtimoissa veri kiertää helpommin, sillä sydämen pumppausvoima puskee verta valtimoissa eteenpäin. Laskimot ovat sen verran etäällä sydämestä, ettei sydämen pumppausvoima ylety tähän verenkierron osaan yhtä voimakkaasti kuin valtimoiden.
Veritulppia muodostuu yleensä alaraajojen laskimoihin. Alaraajan laskimot muodostuu syvistä ja pinnallisista laskimoista. Pinnalliset laskimot ovat luonnollisesti helpommin näkyvillä. Lisäksi on olemassa yhdyslaskimoita. Monet eivät hoksaa/tiedä, että alaraajojen ollessa sydämen tason alapuolella niiden verenkierrosta vastaa pääosin lihakset. Eli jalkojen laskimoiden verenkiertoa ylläpitää lihaksien työskentely. Jos ihminen on paikallaan pitkät ajat (vuodelepo, matkustaminen jne) lihaksia ei juuri käytetä eikä veri kierrä tehokkaasti. Tuolloin alaraajojen laskimoiden verenkierto hidastuu, mikä altistaa veritulpan syntymiselle. Hidastuneen verenkierron lisäksi veritulppia saa aikaan perinnölliset tekijät ja verisuonen seinämään tuleva vaurio. Laskimoissa on myös pieniä läppiä, mitkä estävät veren palaamisen väärään suuntaan. Suonikohjut ovat merkki laskimoläppien toimimattomuudesta, jolloin syntyy verisuonipullistuma eli suonikohju.
Mikäli kuuluu riskiryhmään, eli omaa jonkinlaisen veren hyytymistaipumuksen tai on pitkään liikuttamatta raajojaan, voi laskimoon muodostua veritulppa. Veritulppa voi aiheuttaa ongelmia jo sijaitsemassaan raajassa. Raajan (esim jalka) veritulpan oireita ovat paikallinen kipu (levossa ja liikkuessa), punoitus ja arkuus. Se voi myös olla oireeton.
Laskimoveritulppa voi irrota joko osittain tai kokonaan ja kulkeutua keuhkoihin. Matkalla raajasta keuhkoihin suonet ovat sen verran isoja, että irronnut hyytymä mahtuu kulkemaan, kunnes sydämen oikea puolisko pumppaa hyytymän keuhkon pieniin verisuoniin. Keuhkojen verisuonet ovat hyvin pieniä ja hyytymän koosta riippuen se jumittuu jossain vaiheessa kiinni. Keuhkoihin jumittuessaan syntyy keuhkoveritulppa.
Keuhkoveritulppa voi tulla joko keuhkovaltimoon tai sen haaraan. Oireet ovat kiinni tukoksen sijainnista ja koosta. Keuhkoissa olevan normaalin verenkierron tarkoituksena on kuljettaa verta keuhkorakkuloihin, jossa veri hapettuu ja verestä poistuu hiilidioksidia. Kun vedämme henkeä sisään, vedämme keuhkoihimme happea, jotta se voi siirtyä keuhkorakkuloissa olevaan vereen ja siten kulkea valtimoita pitkin elimistön hyödynnettäväksi. Kun puhallamme uloshengityksessä keuhkoissa olevan ilman ulos, puhallamme samalla hiilidioksidin pois, minkä laskimoista tullut veri on keuhkorakkuloihin tuonut elimistöstä poistettavaksi. Keuhkoveritulpassa veri ei pääse etenemään keuhkorakkuloihin, eikä hapen ja hiilidioksidin vaihtoa tapahdu. Veritulpan koosta ja sijainnista riippuu kuinka paljon se häiritsee veren liikkumistsa ja siten hapen ja hiilidioksidin vaihtumista. Osa keuhkosta ja sen verenkierrosta voi toimia "normaalisti" vaikka jossakin suonessa olisi veritulppa.
Sydän voi kuormittua mikäli keuhkoveritulppa on suuri. Sydämen oikea puolisko ylikuormittuu, sillä se pumppaa verta keuhkoihin ja tukoksen ollessa oikea puolisko joutuu työskentelemään kovemmin, sillä se yrittää kierrättää keuhkoissa saman määrän verta kuin aiemminkin, vaikka osa verisuonista on tukossa. Jos keuhkojen verisuonituksesta on tukossa yli 30% nousee sydämen oikeassa puoliskossa paine. Jos tukos on suuri ja erittäin huonossa paikassa sydämen oikean puoliskon paine nousee huomattavasti, jolloin on vaarana sydämen oikean puolen pullistuminen vasemman sydänpuoliskon puolelle. Luonnollisesti tuolloin vasemman puoliskon on myös hyvin hankala työskennellä. Sydämen vasemman puoliskon tehtävänä on ottaa vastaan keuhkoista tullut hapettunut veri ja pumpata se eteenpäin elimistön käytettäväksi valtimoihin. Jos tämä toiminto ei ole mahdollinen niin vaarana on verenkierron romahtaminen.
Tämä verbaalinen selitys asiasta on yllättävän haastavaa - tästä olisi voinut piirtää jonkun havainnollistavan kuvan, mutta ehkä tulevaisuudessa.
Lienee selvää, että keuhkoveritulppa on otettava vakavasti. Oireina voi olla äkillistä hengenahdistusta, rintakipua ja veristä yskää. Mikäli oireita ilmenee niin sankaria ei saa leikkiä, eli lähteä itse ajamaan autolla. Jos hengenahdistus pahenee niin autolla on hyvin vaikea ajaa, mikäli henki ei kulje. Kannattaa siis soittaa ambulanssi.
Nuoriso helposti ajattelee, että lentokoneeseen liitetty pelote veritulpista on höpöhöpöä. Ei se ole. Jos kuitenkin pitää lentää pitkiä aikoja ja omaa muita riskitekijöitä (kuten e-pillerit) niin kannattaa yrittää välillä jaloitella. Jos ei pääse kävelemään niin jalkojen liikuttaminen ja lihaksien "jumppaaminen" auttaa verenkiertoa ja siten voi yrittää ehkäistä veritulppien syntyä. Eipä tuo olisi pahitteeksi kotisohvalla röhnöttävillekään!
Virallista tietoa löytyy Duodecimin sivuilta:
Keuhkoveritulppa
Laskimoveritulppa
Ihmisen verisuonisto voidaan karkeasti jakaa kahden tyyppisiin verisuoniin, laskimoihin ja valtimoihin. Valtimot pumppaa sydämestä verta elimistöön, laskimot tuovat verta takaisin sydämeen. Valtimoissa veri kiertää helpommin, sillä sydämen pumppausvoima puskee verta valtimoissa eteenpäin. Laskimot ovat sen verran etäällä sydämestä, ettei sydämen pumppausvoima ylety tähän verenkierron osaan yhtä voimakkaasti kuin valtimoiden.
Veritulppia muodostuu yleensä alaraajojen laskimoihin. Alaraajan laskimot muodostuu syvistä ja pinnallisista laskimoista. Pinnalliset laskimot ovat luonnollisesti helpommin näkyvillä. Lisäksi on olemassa yhdyslaskimoita. Monet eivät hoksaa/tiedä, että alaraajojen ollessa sydämen tason alapuolella niiden verenkierrosta vastaa pääosin lihakset. Eli jalkojen laskimoiden verenkiertoa ylläpitää lihaksien työskentely. Jos ihminen on paikallaan pitkät ajat (vuodelepo, matkustaminen jne) lihaksia ei juuri käytetä eikä veri kierrä tehokkaasti. Tuolloin alaraajojen laskimoiden verenkierto hidastuu, mikä altistaa veritulpan syntymiselle. Hidastuneen verenkierron lisäksi veritulppia saa aikaan perinnölliset tekijät ja verisuonen seinämään tuleva vaurio. Laskimoissa on myös pieniä läppiä, mitkä estävät veren palaamisen väärään suuntaan. Suonikohjut ovat merkki laskimoläppien toimimattomuudesta, jolloin syntyy verisuonipullistuma eli suonikohju.
Mikäli kuuluu riskiryhmään, eli omaa jonkinlaisen veren hyytymistaipumuksen tai on pitkään liikuttamatta raajojaan, voi laskimoon muodostua veritulppa. Veritulppa voi aiheuttaa ongelmia jo sijaitsemassaan raajassa. Raajan (esim jalka) veritulpan oireita ovat paikallinen kipu (levossa ja liikkuessa), punoitus ja arkuus. Se voi myös olla oireeton.
Laskimoveritulppa voi irrota joko osittain tai kokonaan ja kulkeutua keuhkoihin. Matkalla raajasta keuhkoihin suonet ovat sen verran isoja, että irronnut hyytymä mahtuu kulkemaan, kunnes sydämen oikea puolisko pumppaa hyytymän keuhkon pieniin verisuoniin. Keuhkojen verisuonet ovat hyvin pieniä ja hyytymän koosta riippuen se jumittuu jossain vaiheessa kiinni. Keuhkoihin jumittuessaan syntyy keuhkoveritulppa.
Keuhkoveritulppa voi tulla joko keuhkovaltimoon tai sen haaraan. Oireet ovat kiinni tukoksen sijainnista ja koosta. Keuhkoissa olevan normaalin verenkierron tarkoituksena on kuljettaa verta keuhkorakkuloihin, jossa veri hapettuu ja verestä poistuu hiilidioksidia. Kun vedämme henkeä sisään, vedämme keuhkoihimme happea, jotta se voi siirtyä keuhkorakkuloissa olevaan vereen ja siten kulkea valtimoita pitkin elimistön hyödynnettäväksi. Kun puhallamme uloshengityksessä keuhkoissa olevan ilman ulos, puhallamme samalla hiilidioksidin pois, minkä laskimoista tullut veri on keuhkorakkuloihin tuonut elimistöstä poistettavaksi. Keuhkoveritulpassa veri ei pääse etenemään keuhkorakkuloihin, eikä hapen ja hiilidioksidin vaihtoa tapahdu. Veritulpan koosta ja sijainnista riippuu kuinka paljon se häiritsee veren liikkumistsa ja siten hapen ja hiilidioksidin vaihtumista. Osa keuhkosta ja sen verenkierrosta voi toimia "normaalisti" vaikka jossakin suonessa olisi veritulppa.
Sydän voi kuormittua mikäli keuhkoveritulppa on suuri. Sydämen oikea puolisko ylikuormittuu, sillä se pumppaa verta keuhkoihin ja tukoksen ollessa oikea puolisko joutuu työskentelemään kovemmin, sillä se yrittää kierrättää keuhkoissa saman määrän verta kuin aiemminkin, vaikka osa verisuonista on tukossa. Jos keuhkojen verisuonituksesta on tukossa yli 30% nousee sydämen oikeassa puoliskossa paine. Jos tukos on suuri ja erittäin huonossa paikassa sydämen oikean puoliskon paine nousee huomattavasti, jolloin on vaarana sydämen oikean puolen pullistuminen vasemman sydänpuoliskon puolelle. Luonnollisesti tuolloin vasemman puoliskon on myös hyvin hankala työskennellä. Sydämen vasemman puoliskon tehtävänä on ottaa vastaan keuhkoista tullut hapettunut veri ja pumpata se eteenpäin elimistön käytettäväksi valtimoihin. Jos tämä toiminto ei ole mahdollinen niin vaarana on verenkierron romahtaminen.
Tämä verbaalinen selitys asiasta on yllättävän haastavaa - tästä olisi voinut piirtää jonkun havainnollistavan kuvan, mutta ehkä tulevaisuudessa.
Lienee selvää, että keuhkoveritulppa on otettava vakavasti. Oireina voi olla äkillistä hengenahdistusta, rintakipua ja veristä yskää. Mikäli oireita ilmenee niin sankaria ei saa leikkiä, eli lähteä itse ajamaan autolla. Jos hengenahdistus pahenee niin autolla on hyvin vaikea ajaa, mikäli henki ei kulje. Kannattaa siis soittaa ambulanssi.
Nuoriso helposti ajattelee, että lentokoneeseen liitetty pelote veritulpista on höpöhöpöä. Ei se ole. Jos kuitenkin pitää lentää pitkiä aikoja ja omaa muita riskitekijöitä (kuten e-pillerit) niin kannattaa yrittää välillä jaloitella. Jos ei pääse kävelemään niin jalkojen liikuttaminen ja lihaksien "jumppaaminen" auttaa verenkiertoa ja siten voi yrittää ehkäistä veritulppien syntyä. Eipä tuo olisi pahitteeksi kotisohvalla röhnöttävillekään!
Virallista tietoa löytyy Duodecimin sivuilta:
Keuhkoveritulppa
Laskimoveritulppa
tiistaina, tammikuuta 21, 2014
Gian Giacomo Caprotti da Oreno - da Vincin kuriton oppipoika
Aina ei mene niin kuin Strömsössä.
22.heinäkuuta Leonardo da Vincin työhuoneelle pöllähti 10vuotias Giacamo. Tuosta pienestä paholaisesta ei olisi heti voinut arvata, että hän tulisi viettämään Leonardon apulaisena, oppilaana ja läheisenä ihmisenä seuraavat 30vuotta. Poika hankki itselleen mainetta ilkiönä ja sai itselleen kutsumanimen Salai. Kutsumanimen esikuvana oli Luigi Pulcin (1432-1484) ritarirunoelmassa Morgante (1483) esiintyvä pikkupiru.
Salai sähläsi ja paljon. Hän varasti mestariltaan - ja paljon. Leonardo hyvää hyvyyttään antoi tehdä uudelle tulokkaalle housut, takin ja kaksi paitaa. Vaatteita varten sivuun laitetut rahat Salai varasti, eikä ikinä tunnustanut.
Illallisella paholainen söi kahden edestä, teki pahaa neljän edestä, rikkoa kolme kannua, kaatoi viiniä...
Hän varasti hopeisen raaputusveitsen - ja toisenkin. Varasti lisää rahaa. Varasti jopa saappaita varten varatut nahat ja myi ne eteenpäin - tunnusti ostaneensa rahoilla anismakeisia ja konvehteja.
Leonardo on kuvannut oppipoikaansa sanoin
ladro bugiardo ostinato bigotto
(varas valehtelija jääräpää ahmatti)
Salai teki taidetta nimellä Andrea Salai. Vuonna 1515 hän päätti maalata oman versionsa Leonardon teoksesta Mona Lisa. Teos sai nimekseen Monna Vanna ja se oli mikäs muukaan kuin Mona Lisan alastonversio. Kaikesta selkkauksesta huolimatta Salai omisti perinnökseen saamansa Mona Lisan kuollessaan vuonna 1525. Hän myös asui Leonardolta perinnökseen saamalla viinitilalla.
Että semmonen, tulipahan vaan mieleen :)
Luonnonkosmetiikan helmiä, Akamuti!
Löysin kaapistani helmiä. Akamutin puhdistusvoiteen, en ollut käyttänyt sitä taas hetkeen. Kärsin joitakin vuosia sitten järkyttävästä naaman kutinasta. Olisin voinut jyrsiä poskeni juustoraudalla irti, niin käsittämätöntä se hetkittäin oli. Ei ihottumaa, pelkkää kutinaa! Kutina loppui kuin seinään kun siirryin käyttämään luonnonkosmetiikkaa.
Olen erityisen ihastunut Akamutin appelsiini puhdistusvoiteeseen (Akamuti Sweet Orange Cream Cleanser)! Hyvän tuoksuinen, raikas ja samalla tuhti - ei tuki ihoa, selvästikin puhdistaa ja samalla jättää pehmeän tuntuiseksi. Ja taivas varjele se ei kutise! Erityisesti saunan ajaksi laitettuna tekee kasvoille erityisen hyvää. Vaikka suihkussa kuinka huuhtelisi niin kasvoille jää mehiläisvahasta ja erilaisista öljyistä koostuva kerros, mikä jättää ihon mukavan kosteaksi ja pehmeäksi.
Akamutin appelsiini puhdistusvoide sisältää:
Manteliöljyä (Prunus dulcis)
Luomu oliiviöljyä (Olea europea)
Luomu mehiläisvahaa (Cera alba)
Eteeristä luomu appelsiiniöljyä (Citrus sinensis)
Eteeristä geraniumöljyä (Pelargonium graveolons)
Eteeristä mirhaöljyä (Commiphora molmol)
- ei muuta.
Näyttää huomattavasti nätimältä kuin monien markettien kasvovoiteiden INCI-listat. Vaikea sanoa mikä kemikaaleista on pärstääni kutinaa aiheuttanut, mutta luonnonkosmetiikalla se on kadonnut. On kuitenkin sanottava, etten ole kaupallisista luonnonkosmetiikkatuotteista käyttänyt muuta kuin Akamutin sarjaa. Sen lisäksi olen lätrännyt naamaani kukkapurkista aloe veraa ja muita keittiöstä löytyviä syötäviä aineksia. Lienee selvää, että niissä on INCI-listaa vielä vähemmän. Niin tai näin - toimii.
Lisäänpä tähän vielä Akamutin blogista pätkän, jossa kuvailevat omaa yritystään. Akamutia maahantuo Marikooshop.
Akamuti is the home of natural, organic & ethical skincare - handcrafted from pure ingredients straight from nature. We believe passionately in sustainable & ethical trading, so we source as many fair trade ingredients as possible from vulnerable communities around the world.
We never use any chemical ingredients in our products, such as parabens, petrochemicals or preservatives..... and we never test on animals!
Olen erityisen ihastunut Akamutin appelsiini puhdistusvoiteeseen (Akamuti Sweet Orange Cream Cleanser)! Hyvän tuoksuinen, raikas ja samalla tuhti - ei tuki ihoa, selvästikin puhdistaa ja samalla jättää pehmeän tuntuiseksi. Ja taivas varjele se ei kutise! Erityisesti saunan ajaksi laitettuna tekee kasvoille erityisen hyvää. Vaikka suihkussa kuinka huuhtelisi niin kasvoille jää mehiläisvahasta ja erilaisista öljyistä koostuva kerros, mikä jättää ihon mukavan kosteaksi ja pehmeäksi.
Akamutin appelsiini puhdistusvoide sisältää:
Manteliöljyä (Prunus dulcis)
Luomu oliiviöljyä (Olea europea)
Luomu mehiläisvahaa (Cera alba)
Eteeristä luomu appelsiiniöljyä (Citrus sinensis)
Eteeristä geraniumöljyä (Pelargonium graveolons)
Eteeristä mirhaöljyä (Commiphora molmol)
- ei muuta.
Näyttää huomattavasti nätimältä kuin monien markettien kasvovoiteiden INCI-listat. Vaikea sanoa mikä kemikaaleista on pärstääni kutinaa aiheuttanut, mutta luonnonkosmetiikalla se on kadonnut. On kuitenkin sanottava, etten ole kaupallisista luonnonkosmetiikkatuotteista käyttänyt muuta kuin Akamutin sarjaa. Sen lisäksi olen lätrännyt naamaani kukkapurkista aloe veraa ja muita keittiöstä löytyviä syötäviä aineksia. Lienee selvää, että niissä on INCI-listaa vielä vähemmän. Niin tai näin - toimii.
Lisäänpä tähän vielä Akamutin blogista pätkän, jossa kuvailevat omaa yritystään. Akamutia maahantuo Marikooshop.
Akamuti is the home of natural, organic & ethical skincare - handcrafted from pure ingredients straight from nature. We believe passionately in sustainable & ethical trading, so we source as many fair trade ingredients as possible from vulnerable communities around the world.
We never use any chemical ingredients in our products, such as parabens, petrochemicals or preservatives..... and we never test on animals!
maanantaina, tammikuuta 20, 2014
Pyykinpesu ilman pesu- ja huuhteluaineita
Meillä on ollut useamman kuukauden ihmeellinen vekotin, minkä vuoksi vaatteita pestessä ei tarvita lainkaan pesuainetta. Täytyy tunnustaa, että olin hieman skeptinen kun tuo laite meille tuli. Kyseessä on OzoMix -niminen vekotin, mikä kiinnitetään seinään ja pesukoneeseen menevä vesi kulkee sen kautta. Sisällä on sinistä valoa hehkuva uv-lamppu ja vekotin käsittelee veden tavalla, jolloin se pesee ilman kemikaaleja. Vesi kuulemma myös poistaa pöpöt ja bakteerit tekstiileistä. Käsitelty vesi toimii vain 30-40asteen lämpötilassa. Yllättäen vaatteista kyllä tulee puhtaita, vaikka aluksi hieman epäilin!
Tuo uv-valo on minulle tuttu akvaarion kautta, sillä aikoinaan olen akvaariossa käyttänyt uv-suodatinta, mikä vähentää akvaarion levän kasvua. Tuolloin uv-valo selvästi vähensi leväisyyttä akvaariossa, joten kyllä se kasvustoa siten selvästi vähentää. Miksi sitten ei toimisi pesukoneessakin, jäähän vaatteisiin käytön jälkeen ties mitä.
Tässä muutama selkeä hyöty:
- pesu- ja huuhteluaineita ei tarvita, joten kemikaaleja ei jää tekstiileihin
- kemikaalipäästöt vähenee tässä huushollissa
- alhaisempi lämpötila säästää sähköä
Vaatteet ovat puhtaita ja mukavan tuntuisia. En ole nähnyt syytä palata kemikaalitökötteihin. Toki meidän vaatteet eivät ole kovin likaisia, mitä nyt arjessa vähän tahraantuvat. Käsittääkseni pesuaineen käyttö ei ole mahdottomuus tuon laitteen kanssa, mikäli vaatteet ovat todella likaisia.
Kannattaa kokeilla!
Tuo uv-valo on minulle tuttu akvaarion kautta, sillä aikoinaan olen akvaariossa käyttänyt uv-suodatinta, mikä vähentää akvaarion levän kasvua. Tuolloin uv-valo selvästi vähensi leväisyyttä akvaariossa, joten kyllä se kasvustoa siten selvästi vähentää. Miksi sitten ei toimisi pesukoneessakin, jäähän vaatteisiin käytön jälkeen ties mitä.
Tässä muutama selkeä hyöty:
- pesu- ja huuhteluaineita ei tarvita, joten kemikaaleja ei jää tekstiileihin
- kemikaalipäästöt vähenee tässä huushollissa
- alhaisempi lämpötila säästää sähköä
Vaatteet ovat puhtaita ja mukavan tuntuisia. En ole nähnyt syytä palata kemikaalitökötteihin. Toki meidän vaatteet eivät ole kovin likaisia, mitä nyt arjessa vähän tahraantuvat. Käsittääkseni pesuaineen käyttö ei ole mahdottomuus tuon laitteen kanssa, mikäli vaatteet ovat todella likaisia.
Kannattaa kokeilla!
perjantaina, tammikuuta 17, 2014
Paaston kaipuuta
Olen paastonnut elämässäni lukuisia kertoja, mutta edellisestä kerrasta alkaa olemaan jo useita vuosia aikaa. Mahalaukku on selvästi nyt venynyt joulun mässäilystä, ateriakoot tarpeeseeni nähden liian suuria ja nälän tunne ilmenee kohtuuttoman usein päivän aikana. Olen pohdiskellut paastolle sopivaa ajankohtaa, kunnes yllättäen törmäsin Ylen tiededokumenttiin "Paastoaminen". Tässä on linkki dokumentin sivuille (huom. dokumentti on näkyvillä tästä päivästä lähtien 29 päivän ajan). Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!
Dokumentissa tuodaan hyvin esille niitä asioita, mitä olen itsekin mietiskellyt. Nykyaikaiseen menoon kuuluu ajattelutapa, että ihmisen tulee syödä, jatkuvasti, säännöllisesti. Syöminen on arkipäivää ja mikäli siitä jostain syystä pidättäydytään, on se outoa. Olen joutunut joskus paastoamaan salaa. Lähipiirini, ei kuitenkaan samassa taloudessa asuvat, eivät ole paastoa ymmärtäneet. Nykyajan ihmisiltä on kadonnut todellisuuden taju ihmisen eläimellisyydestä - ei me synnytä lounassetelit kourassa. On täysin luonnollista, että luonnollisessa ympäristössämme - luonnossa, joutuisimme joskus elämään niukemmalla ravinnolla. Kyllä kroppa siihen sopeutuu. Ja jos se hyvältä tuntuu, niin miksi niin ei saisi tehdä?
Itse olen kärsinyt paastosta sen ensimmäisten päivien aikana. Toisen ja kolmannen päivän tienoilla on tullut päänsärkyä ja vetämätöntä oloa. Olen ajatellut sitä juuri puhdistumiseksi ja aineenvaihdunnan kääntymiseksi, kuten dokumentissakin sanotaan. Suolihuuhtelulla on merkittävä rooli, sillä jos sitä ei tee, niin uloste jää suolistoon ja kroppa alkaa kiskomaan sieltä aineita elämistä varten - kuonaa. Jos jostain niin siitä tulee vielä kamalampi olo. Suolihuuhtelu kuulostaa hurjalta ja rajulta toimenpiteeltä, mutta ei se sitä ole. Toimenpide on suoraan sanottuna tämän kaltainen: täytetään suolihuuhtelupussi käden lämpöisellä vedellä. Käydään kyljelleen lattialle, pussin päässä on letku ja sen päässä muovinen kynän kokoinen muovinen vekotin, mikä tungetaan takamukseen. Ei satu, ei tunnu juuri miltään. Jos hirvittää niin voi siihen päähän laittaa vähän rasvaa, helpottaa ahteriin laittamista. Sitten avataan letkussa oleva pieni muovinen klipsi ja annetaan veden valua suolistoon. Annetaan valua sen verran minkä olotila antaa periksi, suolen täyttyessä alkaa tuntua painetta. Sitten mennään pöntölle ja tyhjennetään suolisto. Niin yksinkertaista.
Suolihuuhtelu on mielestäni aivan ehdoton jotta homma toimii. En ole totaalisia vesipaastoja koskaan tehnyt vaan erilaisia mehupaastoja. Ehkäpä pitäisi kokeilla vesipaastokin. Paastolle ei voi käydä hetken mielijohteesta. Ruokavaliota pitää keventää hiljalleen - samoin paaston jälkeen totuttaa kroppa hyvin kevyellä ruualla takaisin.
Ylen dokumentissa oli listattuna paaston käyttöaiheita ja vasta-aiheita. Dokumentin mukaan paastolla voi hoitaa seuraavia sairauksia/oireita:
- keuhkosairaudet
- sydän- ja verisuonitaudit
- maha- ja suolisairaudet
- umpierityssairaudet
- nivel- ja luusairaudet
- ihotaudit
Sen sijaan paastoa EI saisi toteuttaa seuraavissa:
- syövät
- tuberkuloosi
- diabetes 1
- krooninen hepatiitti
- laskimotulehdus
- anoreksia
- kilpirauhasen liikatoiminta
Dokumenttia katsoessa voi tulla ristiriita syövän kohdalla, sillä se mainitaan vasta-aiheiseksi dokumentin alkupuolella. Lopussa tulee pitkät pätkät siitä, kuinka paasto voisi olla hyödyksi syöpää sairastavalle. Vaikka olen lääke- ja hoitotiedettä oppinut ihminen, niin en lähde arvailemaan miksi se vasta-aiheiseksi aluksi mainittiin, syytä kun ei mielestäni dokumentissa kerrottu. Internetin ihmeellisestä maailmasta saattaisi löytyä asiasta lisää tietoa.
Mitä paasto sitten tekee? Varmasti se voi heikkokuntoisen ihmisen tappaakin. Siksi en itse suosittelisi sairaalle paastoamista ilman jonkinlaista lääkärin konsultaatiota - tai ainakin seurantaa. Sanotaan, että paasto laukaisee elimistössä stressitilan, mikä aktivoi elimistön itsesäätely ja korjausmekanismeja. Se vaikuttaa hormonitasapainoon (adrenalini, dopamiini, serotoniini jne.), parantaa veriarvoja (glukoosi, triglyt) ja asettaa ihmisen ruuansulatuselimistöä lepotilaan. Ylen dokumentissa tuli hyvin ilmi miten paastolla on hoidettu astmaa sairastavia ihmisiä. Vaikutus perustui histamiinin vähenemiseen. Histamiini on siis aine, mikä aiheuttaa usein kropassa vapautuessaan kutinaa, punoitusta ja muuta allergista oiretta - myös keuhkoissa supistumista. Dokumentissa sanottiin, että paastoa pitäisi jatkua ainakin 12päivää, jotta histamiinissa voidaan todeta muutoksia.
Paaston aikana kroppa muuttuu myös asidoottiseksi, eli sillä on vaikutuksia happo-emästasapainoon. En lähde tuota nyt enempää avaamaan, se tarvitsisi ihan oman postauksen - kenties tulevaisuudessa.
Liiallinen paasto ei ole hyväksi, sillä se kuluttaa elimistön proteiinivarastoja. Proteiineja on lihaksissa, kuten oleellisesti mm. sydämessä. Ihminen kuitenkin elää monia päiviä paastolla ilman että se vaarantaa proteiinivarastoja. Ylen dokumentissa tuli hyvää faktaa mitä olen kaivannutkin: 170cm pitkä, 70kg painava ihminen sisältää 15kg rasvaa, mikä pitää ihmisen hengissä 40päivää. Harvemmin me kuitenkaan paastoamme noin pitkiä aikoja, joten vararavintoa kyllä riittää. On kuitenkin huomioitava, että proteiinin kulutus on käynnissä jo noinakin päivinä.
Hyvät ihmiset, sen sijaan että eläisimme syödäksemme ja lappaisimme suuhumme valtavat määrät lääkkeitä, olisi hyvä tarkastella asioita vähän toiselta kantilta. Paastoamista kannattaa kokeilla - kunhan sen tekee oikein ja harkiten. Paaston este nykypäivänä tuntuu olevan vain ihmisten mukavuuden haluisuus. Ollaan lihavia, laiskoja, yltäkylläisiä ja ennen kaikkea - jos/kun sairastutaan, niin odotetaan että terveydenhuolto hoitaa. Kaikkeen löytyy mukamas lääke. No periaatteessa löytyy, mutta onko lääke- ja hoitotiede vastuussa omasta terveydestämme? Ei ole. Turha itkeä siinä vaiheessa kun oireet löytyy ja diagnoosi lyödään kouraan, kaikkea ei voi parantaa.
Tulen itse toteuttamaan kevään aikana paaston. Täytyy vain katsoa sellainen väli, milloin työt eivät häiritse paastoani - eikä paasto työtäni. Ihanteellista olisi yhdistää paaston ajankohta johonkin kylpyläreissuun... notkuvat herkkupöydät jäisi syömättä, mutta lämpimissä poreissa kylpeminen ja rentoutuminen sopisi hyvin!
Dokumentissa tuodaan hyvin esille niitä asioita, mitä olen itsekin mietiskellyt. Nykyaikaiseen menoon kuuluu ajattelutapa, että ihmisen tulee syödä, jatkuvasti, säännöllisesti. Syöminen on arkipäivää ja mikäli siitä jostain syystä pidättäydytään, on se outoa. Olen joutunut joskus paastoamaan salaa. Lähipiirini, ei kuitenkaan samassa taloudessa asuvat, eivät ole paastoa ymmärtäneet. Nykyajan ihmisiltä on kadonnut todellisuuden taju ihmisen eläimellisyydestä - ei me synnytä lounassetelit kourassa. On täysin luonnollista, että luonnollisessa ympäristössämme - luonnossa, joutuisimme joskus elämään niukemmalla ravinnolla. Kyllä kroppa siihen sopeutuu. Ja jos se hyvältä tuntuu, niin miksi niin ei saisi tehdä?
Itse olen kärsinyt paastosta sen ensimmäisten päivien aikana. Toisen ja kolmannen päivän tienoilla on tullut päänsärkyä ja vetämätöntä oloa. Olen ajatellut sitä juuri puhdistumiseksi ja aineenvaihdunnan kääntymiseksi, kuten dokumentissakin sanotaan. Suolihuuhtelulla on merkittävä rooli, sillä jos sitä ei tee, niin uloste jää suolistoon ja kroppa alkaa kiskomaan sieltä aineita elämistä varten - kuonaa. Jos jostain niin siitä tulee vielä kamalampi olo. Suolihuuhtelu kuulostaa hurjalta ja rajulta toimenpiteeltä, mutta ei se sitä ole. Toimenpide on suoraan sanottuna tämän kaltainen: täytetään suolihuuhtelupussi käden lämpöisellä vedellä. Käydään kyljelleen lattialle, pussin päässä on letku ja sen päässä muovinen kynän kokoinen muovinen vekotin, mikä tungetaan takamukseen. Ei satu, ei tunnu juuri miltään. Jos hirvittää niin voi siihen päähän laittaa vähän rasvaa, helpottaa ahteriin laittamista. Sitten avataan letkussa oleva pieni muovinen klipsi ja annetaan veden valua suolistoon. Annetaan valua sen verran minkä olotila antaa periksi, suolen täyttyessä alkaa tuntua painetta. Sitten mennään pöntölle ja tyhjennetään suolisto. Niin yksinkertaista.
Suolihuuhtelu on mielestäni aivan ehdoton jotta homma toimii. En ole totaalisia vesipaastoja koskaan tehnyt vaan erilaisia mehupaastoja. Ehkäpä pitäisi kokeilla vesipaastokin. Paastolle ei voi käydä hetken mielijohteesta. Ruokavaliota pitää keventää hiljalleen - samoin paaston jälkeen totuttaa kroppa hyvin kevyellä ruualla takaisin.
Ylen dokumentissa oli listattuna paaston käyttöaiheita ja vasta-aiheita. Dokumentin mukaan paastolla voi hoitaa seuraavia sairauksia/oireita:
- keuhkosairaudet
- sydän- ja verisuonitaudit
- maha- ja suolisairaudet
- umpierityssairaudet
- nivel- ja luusairaudet
- ihotaudit
Sen sijaan paastoa EI saisi toteuttaa seuraavissa:
- syövät
- tuberkuloosi
- diabetes 1
- krooninen hepatiitti
- laskimotulehdus
- anoreksia
- kilpirauhasen liikatoiminta
Dokumenttia katsoessa voi tulla ristiriita syövän kohdalla, sillä se mainitaan vasta-aiheiseksi dokumentin alkupuolella. Lopussa tulee pitkät pätkät siitä, kuinka paasto voisi olla hyödyksi syöpää sairastavalle. Vaikka olen lääke- ja hoitotiedettä oppinut ihminen, niin en lähde arvailemaan miksi se vasta-aiheiseksi aluksi mainittiin, syytä kun ei mielestäni dokumentissa kerrottu. Internetin ihmeellisestä maailmasta saattaisi löytyä asiasta lisää tietoa.
Mitä paasto sitten tekee? Varmasti se voi heikkokuntoisen ihmisen tappaakin. Siksi en itse suosittelisi sairaalle paastoamista ilman jonkinlaista lääkärin konsultaatiota - tai ainakin seurantaa. Sanotaan, että paasto laukaisee elimistössä stressitilan, mikä aktivoi elimistön itsesäätely ja korjausmekanismeja. Se vaikuttaa hormonitasapainoon (adrenalini, dopamiini, serotoniini jne.), parantaa veriarvoja (glukoosi, triglyt) ja asettaa ihmisen ruuansulatuselimistöä lepotilaan. Ylen dokumentissa tuli hyvin ilmi miten paastolla on hoidettu astmaa sairastavia ihmisiä. Vaikutus perustui histamiinin vähenemiseen. Histamiini on siis aine, mikä aiheuttaa usein kropassa vapautuessaan kutinaa, punoitusta ja muuta allergista oiretta - myös keuhkoissa supistumista. Dokumentissa sanottiin, että paastoa pitäisi jatkua ainakin 12päivää, jotta histamiinissa voidaan todeta muutoksia.
Paaston aikana kroppa muuttuu myös asidoottiseksi, eli sillä on vaikutuksia happo-emästasapainoon. En lähde tuota nyt enempää avaamaan, se tarvitsisi ihan oman postauksen - kenties tulevaisuudessa.
Liiallinen paasto ei ole hyväksi, sillä se kuluttaa elimistön proteiinivarastoja. Proteiineja on lihaksissa, kuten oleellisesti mm. sydämessä. Ihminen kuitenkin elää monia päiviä paastolla ilman että se vaarantaa proteiinivarastoja. Ylen dokumentissa tuli hyvää faktaa mitä olen kaivannutkin: 170cm pitkä, 70kg painava ihminen sisältää 15kg rasvaa, mikä pitää ihmisen hengissä 40päivää. Harvemmin me kuitenkaan paastoamme noin pitkiä aikoja, joten vararavintoa kyllä riittää. On kuitenkin huomioitava, että proteiinin kulutus on käynnissä jo noinakin päivinä.
Hyvät ihmiset, sen sijaan että eläisimme syödäksemme ja lappaisimme suuhumme valtavat määrät lääkkeitä, olisi hyvä tarkastella asioita vähän toiselta kantilta. Paastoamista kannattaa kokeilla - kunhan sen tekee oikein ja harkiten. Paaston este nykypäivänä tuntuu olevan vain ihmisten mukavuuden haluisuus. Ollaan lihavia, laiskoja, yltäkylläisiä ja ennen kaikkea - jos/kun sairastutaan, niin odotetaan että terveydenhuolto hoitaa. Kaikkeen löytyy mukamas lääke. No periaatteessa löytyy, mutta onko lääke- ja hoitotiede vastuussa omasta terveydestämme? Ei ole. Turha itkeä siinä vaiheessa kun oireet löytyy ja diagnoosi lyödään kouraan, kaikkea ei voi parantaa.
Tulen itse toteuttamaan kevään aikana paaston. Täytyy vain katsoa sellainen väli, milloin työt eivät häiritse paastoani - eikä paasto työtäni. Ihanteellista olisi yhdistää paaston ajankohta johonkin kylpyläreissuun... notkuvat herkkupöydät jäisi syömättä, mutta lämpimissä poreissa kylpeminen ja rentoutuminen sopisi hyvin!
torstaina, tammikuuta 16, 2014
Chlorella levä, hyi helkkari!
Olen löytänyt jotain mikä menee yli terveysintoiluni ja pahasti. Chlorella pyrenoidosa... jotain niin käsittämättömän pahaa, etten ole vielä keksinyt miten voisin sitä käyttää. Maistuu "yllättäen" niin levälle! Mieheni sanoi sen haisevan ja maistuvan ihan akvaariolle. Sanoisin, että akvaario x 100 olisi ehkä parempi... jos olette joskus kesäisin haistanut rannalla levän hajun, niin voin kertoa että se on vielä lievää... tuo tökötti on jotain niin leväisää, että pääsi yllättämään pahemmankin terveysintoilijan. En ole ajatellut itseäni makuaistiltani herkkänä tyyppinä, mutta tuota tököttiä kun yritin juoda niin tein sen vessassa. Puoli lasillista onnistuin juomaa ja jokaisella hörpyllä yritti puskea ylös. Otin tuosta tökötistä ihan kuvankin, eipä tuo kovin houkuttelevalta näytä!
Yksi ystäväni laittaa leväjauhetta pirtelöihin ja väittää, että makuun tottuu. En minä ainakaan. Jostain blogista luin, että levä olisi hyvä kasvonaamio. Noh, sekoitin sitä hunajaan ja siten pysyi hyvin kasvoilla. Mutta se lemu... pahaa teki siitä huolimatta. Iho kyllä tuntui hyvältä naamion jälkeen, mutta nautinto siitä oli kaukana. Iso pussi tuota on nyt lojunut kaapissa yli puoli vuotta, jotain käyttöä pitäisi keksiä. Taidan juottaa sen miehelleni, joka pystyy sitä juomaan. Tai sitten lahjoitan sen ystävälleni pirtelöaineksiksi.
Levän terveellisyydestä löytyy hyvää tietoa superfoodit -sivustolta.
Yksi ystäväni laittaa leväjauhetta pirtelöihin ja väittää, että makuun tottuu. En minä ainakaan. Jostain blogista luin, että levä olisi hyvä kasvonaamio. Noh, sekoitin sitä hunajaan ja siten pysyi hyvin kasvoilla. Mutta se lemu... pahaa teki siitä huolimatta. Iho kyllä tuntui hyvältä naamion jälkeen, mutta nautinto siitä oli kaukana. Iso pussi tuota on nyt lojunut kaapissa yli puoli vuotta, jotain käyttöä pitäisi keksiä. Taidan juottaa sen miehelleni, joka pystyy sitä juomaan. Tai sitten lahjoitan sen ystävälleni pirtelöaineksiksi.
Levän terveellisyydestä löytyy hyvää tietoa superfoodit -sivustolta.
Helokkiöljyä kasvoihin!
Se mikä kelpaa syötäväksi käy myös iholle laitettavaksi, sanoi Pulputtaja ja tunki naamaansa lähes mitä tahansa. Näin on!
Olen hankkinut ison purkillisen helokkiöljykapseleita (Jättihelokki GLA+E), juurikin niitä mitä kuuluisi mahalaukkua kohti laittaa ja käytän niitä säännöllisesti iltaisin naamarasvana. Yhdestä kapselista riittää hyvin kasvoille ja kaulalle. Etenkin näin talvella iho meinaa kuivua ja helokkiöljystä on löytynyt riittävä apu. Kapseli rikkoutuu näppärästi kynsisaksilla. Tuoksu ei ole kaikista miellyttävin, mutta käy laimeana nenään vain hetken aikaa.
Monissa kaupallisissa naamavoiteissa on e-vitamiinia. Sanotaan, että se vähentää ihon kuivuutta ja punoitusta, suojaa vapailta radikaaleilta ja näin hoitaa ihoa. Helokkiöljyssä on luontaista e-vitamiinia, joten voisi kuvitella että sillä saisi samoja vaikutuksia. Itse ainakin ajattelen, että iholle laitettavat tökötit imeytyvät pintaverisuonien kautta syvemmälle elimistöön. Jos tuotetta voi käyttää sisäisesti, niin tuskin se iholle laitettaessa kovin myrkyllistä on - etenkin, jos ajatellaan sen pitkässä käytössä imeytyvän kroppaan. Kokemus helokkiöljystä on minun kohdalla positiivinen! Kannattaa kokeilla - mikäli ei pärstä tykkää niin voihan ne sitten syödä.
Olen hankkinut ison purkillisen helokkiöljykapseleita (Jättihelokki GLA+E), juurikin niitä mitä kuuluisi mahalaukkua kohti laittaa ja käytän niitä säännöllisesti iltaisin naamarasvana. Yhdestä kapselista riittää hyvin kasvoille ja kaulalle. Etenkin näin talvella iho meinaa kuivua ja helokkiöljystä on löytynyt riittävä apu. Kapseli rikkoutuu näppärästi kynsisaksilla. Tuoksu ei ole kaikista miellyttävin, mutta käy laimeana nenään vain hetken aikaa.
Monissa kaupallisissa naamavoiteissa on e-vitamiinia. Sanotaan, että se vähentää ihon kuivuutta ja punoitusta, suojaa vapailta radikaaleilta ja näin hoitaa ihoa. Helokkiöljyssä on luontaista e-vitamiinia, joten voisi kuvitella että sillä saisi samoja vaikutuksia. Itse ainakin ajattelen, että iholle laitettavat tökötit imeytyvät pintaverisuonien kautta syvemmälle elimistöön. Jos tuotetta voi käyttää sisäisesti, niin tuskin se iholle laitettaessa kovin myrkyllistä on - etenkin, jos ajatellaan sen pitkässä käytössä imeytyvän kroppaan. Kokemus helokkiöljystä on minun kohdalla positiivinen! Kannattaa kokeilla - mikäli ei pärstä tykkää niin voihan ne sitten syödä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)