Olen koko ikäni ollut hulluna appelsiinimehuun. En niinkään appelsiiniin, en jaksa niiden työlästä kuorimista. Mutta se ei käyttöä hidasta - joka viikko kannan kaupasta ison pussillisen appelsiineja kotiin. Perheemme tavaksi on tullut nautiskella viikonloppuna aamupalan yhteydessä tuorepuristettua appelsiinimehua. Puristelen sitä kyllä arkisinkin. Toisinaan mehua maustetaan muilla sitrushedelmillä.
Sen jälkeen kun lisäsin tuorepuristetun appelsiinimehun viikottaiseen elämääni olen huomannut, että ihoni ja myös vatsa toimii paremmin. Vatsan toiminta ei yllättänyt, onhan appelsiinilla lievästi laksatiivinen vaikutus. Olen aiemminkin juonut kaupan appelsiinimehuja, mutta vasta nyt tuoreiden hedelmien tullessa käyttöön olen huomannut näitä positiivisia vaikutuksia. Ja toisaalta en ihmettele, ei kai niissä kaupan mehuissa lukisi "lisätty c-vitamiinia" jos niissä kaikki ravintoaineet säilyisi... Myös kynteni voivat paremmin. Ennen kynteni olivat todella pehmeät ja ne lohkeili helposti. Kun aloitin appelsiinin käytön kynsistäni tuli vahvemmat. En ole tarkemmin selvittänyt mistä tuo johtuu, mutta näin on selvästi tapahtunut. C-vitamiinin lisäksi on muistettava, että appelsiinissa on paljon A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia. Näitä ja monia muita hyödyllisiä aineita on paljon enemmän itse puristetussa appelsiinimehussa kuin kaupan tarjoamissa mehuissa, kuten selvää tietysti on.
Itselläni on mehulinko, mutta olen todennut ettei appelsiini sovi sillä lingottavaksi. Mehusta tulee kitkerää, johtunee mehulingon käyttäessä myös appelsiinin lohkojen välissä olevaa valkeaa osaa. Tästä syystä käytän aina puristinta mehulingon sijaan.
Koen oranssin värin itselleni voimaannuttavana ja puhdistavana. Hetkittäin mehua menee joka päivä, joskus pidän parin viikon taukoja. Tässäkin asiassa kuuntelen itseäni, milloin sen tekee appelsiinia mieli. Oranssi väri on myös 2. chakran eli sakraalichakran väri, mikä sijaitsee kämmenen verran navan alapuolella. Sakraalichakrassa sijaitsee tunteellisen hedelmällisyyden, seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden keskus. Oranssi väri - myös appelsiinimehun kautta juotuna, elvyttää hyvin tätä chakraa ja vahvistaa sitä.
Kun chakra toimii harmonisesti, ihmisen toiminta on inspiroivaa, luovaa, hedelmällistä ja tuottavaa. Toimintamme ja olemuksemme on avointa vastakkaista sukupuolta kohtaan ja koemme itsemme yksilölliseksi, aistikkaiksi ja elollisiksi.
Chakran epäharmoninen toiminta aiheuttaa elinvoiman ja keskittymiskyvyn puutetta. Emme hyväksy kehoamme ja saatamme aliarvioida itseämme. Voimme tuntea epäsosiaalisuutta ja olla epävarmoja vastakkaista sukupuolta kohtaan, seksuaalista kylmyyttä tai kyvyttömyyttä, tai seksuaalisuus voi näyttäytyä meille kuin huumein tavoin. Elimistössä epätasapaino voi aiheuttaa virtsarakon ja munuaisten sairauksia, verenkierto-ongelmia, mielialan muutoksia tai vaativaa käyttäytymistä.
Tukahdutetut ja käsittelemättömät tunteet jumittuvat sakraaliin. Näin siis mm. masennuksella voi olla paljon tekemistä tämän chakran kanssa. Erilaiset tunnemöykyt tukkivat elämäniloa ja omanarvontuntoa.
Sakraalichakran elementti on vesi. Veden äärellä oleilu, uiminen, solinan kuunteleminen jne. vahvistavat ja elvyttävät tätä chakraa. Kuten aiemmin jo mainitsin, niin väri on oranssi. Siten oranssi väri eri muodoissa tekee myös hyvää. Myös luova tekeminen ja itsensä hoivaaminen on sakraalichakralle hyvin elvyttävää.
Itse olen kuitenkin huomannut, ettei "poppakonstit" aina riitä, vaikka kuinka olisi järven äärellä ja kylpisi oranssissa värissä sisäisesti ja ulkoisesti. Sakraalichakraan jumiutuneita käsittelemättömiä tunnetiloja pitää myös purkaa. Ottaa "härkää sarvista" ja käsitellä ne pois. Näitä voi olla erilaiset traumat, ahdistus, sosiaalisten suhteiden ongelmat ja muut "maton alle" sijoitetut tunteet. Siinähän sitä hommaa onkin, purkaa vanhat ja yrittää torjua uudet patoutumat!
maanantaina, heinäkuuta 29, 2013
Energiat luonnosta
Kävin nauttimassa juuri neljä päivää luonnon läsnäolosta. Ehdoton huipennus oli neljän tunnin mustikkareissu, saaliina noin 17 litraa mustikoita. Metsässä ollessani jälleen muistin, kuinka hienot energiat luonnossa on. Olen lapsuuteni viettänyt maalla. Nykyisin asun kaupungissa. Vaikka kaupungissa on pyritty puistoilla ja kaupungin sivuilla olevilla ulkoilumahdollisuuksilla säilyttämään luonto ihmiselle, niin se ei vastaa koskematonta ja villinä kasvavaa luontoa.
Aina ei tule ajatelleeksi, että kaikella on energiansa. Kaupungillakin omansa. Monesti kuulee sanottavan, että luonto rentouttaa. Me kaupunkilaiset vietämme nykyään liian vähän aikaa luonnossa. Luulen, että valtaosa ihmisistä on jopa kadottanut suhteensa luontoon. Myös minä, sillä liikun puhtaassa luonnossa nykyisin aivan liian vähän.
Nykyään ihmisillä arki on mennyt siihen, että ollaan joko sisällä tai ulkona. Ulkona oleminenkin on kaukana luonnossa olemisesta. Sisätiloista puhumattakaan. Vanhat kansat vettä halutessaan kääntyivät joen tai järven puoleen. Me käymme vesihanalle. Kun haluamme lihaa, menemme kauppaan metsästysmaiden sijaan. Nykyisin ei ymmärretä miten koivunlehtiä voi hyödyntää ravitsemuksessa. Ostamme viherjauheet kaupasta valmiiksi pakattuina. On jopa uutisoitu ettei kaupunkilaiset lapset tiedä mistä peruna tai maito tulee. Luontoa pelätään, sinne eksymistä tai suurpetoja. Ihminen kenties selviytyy vain kaupungissa.
Olen lapsesta asti ajatellut, että luonnossa on aistittavissa Äiti Maa - Isä Taivas yhteys. Äiti Maa, eli tämä kaikki missä me eletään, on elävä kokonaisuus itsekin. Luonnosta saa paljon irti vain katselemalla ja kuuntelemalla. Kannattaa joskus kokeilla! Se elvyttää ja voimistaa. Silmiemme ulottuvilla maan pinnalla on valtavasti kasvavaa, elävää ja uudistuvaa. Jalkojemme alla toinen merkillinen maailma kuumine ytimineen. Puhumattakaan sitten taivaasta, missä on koko universumi. Kyllä siinä riittää ihmeteltävää ja fiilisteltävää yhdelle ihmiselämälle!
Aina ei tule ajatelleeksi, että kaikella on energiansa. Kaupungillakin omansa. Monesti kuulee sanottavan, että luonto rentouttaa. Me kaupunkilaiset vietämme nykyään liian vähän aikaa luonnossa. Luulen, että valtaosa ihmisistä on jopa kadottanut suhteensa luontoon. Myös minä, sillä liikun puhtaassa luonnossa nykyisin aivan liian vähän.
Nykyään ihmisillä arki on mennyt siihen, että ollaan joko sisällä tai ulkona. Ulkona oleminenkin on kaukana luonnossa olemisesta. Sisätiloista puhumattakaan. Vanhat kansat vettä halutessaan kääntyivät joen tai järven puoleen. Me käymme vesihanalle. Kun haluamme lihaa, menemme kauppaan metsästysmaiden sijaan. Nykyisin ei ymmärretä miten koivunlehtiä voi hyödyntää ravitsemuksessa. Ostamme viherjauheet kaupasta valmiiksi pakattuina. On jopa uutisoitu ettei kaupunkilaiset lapset tiedä mistä peruna tai maito tulee. Luontoa pelätään, sinne eksymistä tai suurpetoja. Ihminen kenties selviytyy vain kaupungissa.
Olen lapsesta asti ajatellut, että luonnossa on aistittavissa Äiti Maa - Isä Taivas yhteys. Äiti Maa, eli tämä kaikki missä me eletään, on elävä kokonaisuus itsekin. Luonnosta saa paljon irti vain katselemalla ja kuuntelemalla. Kannattaa joskus kokeilla! Se elvyttää ja voimistaa. Silmiemme ulottuvilla maan pinnalla on valtavasti kasvavaa, elävää ja uudistuvaa. Jalkojemme alla toinen merkillinen maailma kuumine ytimineen. Puhumattakaan sitten taivaasta, missä on koko universumi. Kyllä siinä riittää ihmeteltävää ja fiilisteltävää yhdelle ihmiselämälle!
torstaina, heinäkuuta 25, 2013
Musiikin suuri menetys
Huomaan olleeni viime aikoina alavireinen, Glee -sarjassa näytelleen Cory Monteithin menetyksen johdosta. En seurannut niinkään kyseistä tv-sarjaa, mutta kuuntelin aktiivisesti vuodesta 2010 lähtien Gleen musiikkia. Coryn kuolema on siten koskettanut merkittävästi.
Mielestäni on erikoista miten moni musiikki kokee suuren ja erilaisen energisen latauksen esittäjänsä siirryttyä henkimaailmaan. En tarkoita tällä fanien käyttäytymistä ja levyjen suurta myyntipiikkiä. Mielestäni musiikin ympärille vain muodostuu eräänlainen harmonia.
Joka tapauksessa, on pakko linkittää tähän kyseisen tuotannon yksi suosituimmista teoksista. Kuten huomaa, Cory eli musiikista, se kulkee hänen lävitseen. Ikävää ettei se hänelle riittänyt ja poismeno koitui aivan liian aikaisin. Ystävälleni viikon alkupuolella tuumasin, että minä haluan taivaaseen, jos Cory Monteith laulaa siellä :D Noh, erikoinen on se joka ei halua, sen verran aidosti ja vilpittömästi hän iloitsee välittämästään musiikista. Jokainen tavallaan :)
Mielestäni on erikoista miten moni musiikki kokee suuren ja erilaisen energisen latauksen esittäjänsä siirryttyä henkimaailmaan. En tarkoita tällä fanien käyttäytymistä ja levyjen suurta myyntipiikkiä. Mielestäni musiikin ympärille vain muodostuu eräänlainen harmonia.
Joka tapauksessa, on pakko linkittää tähän kyseisen tuotannon yksi suosituimmista teoksista. Kuten huomaa, Cory eli musiikista, se kulkee hänen lävitseen. Ikävää ettei se hänelle riittänyt ja poismeno koitui aivan liian aikaisin. Ystävälleni viikon alkupuolella tuumasin, että minä haluan taivaaseen, jos Cory Monteith laulaa siellä :D Noh, erikoinen on se joka ei halua, sen verran aidosti ja vilpittömästi hän iloitsee välittämästään musiikista. Jokainen tavallaan :)
Vihreää pirtelöä koneeseen!
Olen etsiskellyt pidemmän aikaa elimistölleni tasapainoa.
Vaikeinta on ollut löytää lihan ja hiilihydraattien tasapaino – ja niiden
puuttumisesta aiheutuva himo. Kaikkeen toki tottuu, olen joitakin vuosia sitten
ennen kuin karppauksesta tiedettiinkään, ollut tietämättäni ketokarppi ja
kasvissyöjä. Se tuntui sillä hetkellä hyvältä, jollei alun rasvojen kanssa ryssimistä lasketa. Eli aluksi olin liian niukalla rasvalla, mistä johtuen ihoni oli kuiva, kutiseva ja hilseilevä. Kun korjasin rasvojen tilanteen olotila oli mitä mainioin. En nyt haluaisi kuitenkaan
lähteä niin tiukalle ruokavaliolle, sillä se on lapsiperheessä haastavaa. Enkä koe
sille muutoinkaan tarvetta.
Moni kokee vihreän syömisen rasitteena. Peruslähtökohta tuntuu
olevan, että vihreän pirtelön on pakko olla pahaa, onhan se jo niin
terveellistä! Ei se ole pahaa. Toki jos ei ole koskaan syönyt, vaatii se hieman totuttelua. Sellerinkin makuun tottuu ja sitä pystyy
helposti pehmentämään esimerkiksi ananaksella. Tässä yksi raikas
vaihtoehto:
Vihreä pinaatti-selleri-ananas-smoothie
paketillinen tuoretta pinaattia
puolikas ananas
muutama sellerin varsi
- ja ei muuta kuin tehosekoittimeen ja ääntä kohti! Halutessa pirtelöä voi maustaa yrteillä, esim persiljalla. On myös mainittava, että päärynä sopii hyvin tässä yhdistelmässä, joko ananaksen kanssa tai sen tilalla!
Mielestäni fyysisellä hyvinvoinnilla ja tasapainolla on
merkitystä myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja kasvuun. Epätasapainossa
toimiva elimistö tukkii myös energiakeskuksia. Ja sama tietysti toisinpäin. Oma henkinen ja fyysinen yhteyteni on aika
herkkä. Tästä syystä yhdistän nämä kaksi tekijää itseni kohdalla voimakkaasti
toisiinsa. Tällä hetkellä mieleni tekee lapata vihreää, sitä tuntemusta on uskottava.
Vihreä pinaatti-selleri-ananas-smoothie
paketillinen tuoretta pinaattia
puolikas ananas
muutama sellerin varsi
- ja ei muuta kuin tehosekoittimeen ja ääntä kohti! Halutessa pirtelöä voi maustaa yrteillä, esim persiljalla. On myös mainittava, että päärynä sopii hyvin tässä yhdistelmässä, joko ananaksen kanssa tai sen tilalla!
Lehtivihreä. Siinä on se tämän hetkinen suuri ahaa-elämys.
Ja se, mikä on puuttunut. Miksi se sitten on niin tärkeä? Luulen sen johtuvat
samanlaisesta rakenteesta kuin hemoglobiinilla. Veri ja lehtivihreä (klorofylli)
poikkavat toisistaan keskusatomiltaan. Veren keskusatomi on rauta,
lehtivihreällä se on magnesium. Lehtivihreää kutsutaankin usein kasvien
vereksi. Lehtivihreän terveysvaikutuksista on paljon netissä, löytää siis googlaamalla. En lähde niitä tässä erittelemään. Elimistön totuttua
runsaaseenkin lehtivihreän määrään on huomattava, ettei sillä ole yhtään
haittavaikutusta elimistöön. Sen sijaan positiivisia vaikutuksia on runsaasti.
Olen tehnyt itselleni tavoitetilan syödä viittä eri väriä
päivittäin:
1. vihreä: esim. kiivi, parsa, vihreä paprika,
parsakaali, herneet, nokkonen, pinaatti, selleri, salaatit
2. sininen/purppura: esim. mustikka, mustaherukka, marja-aronia
3. oranssi/keltainen: esim. aprikoosi, appelsiini, mango, papaija, porkkana, keltainen paprika, sitruuna
4. punainen: esim. mansikka, vadelma, tomaatti, kirsikka, punainen paprika, retiisi
5. valkoinen/ruskea: esim. banaani, kukkakaali, sipulit, sienet
Näiden lisäksi voidaan myös laittaa 6. itävät ja 7. liha/kala.
Täytyy kuitenkin sanoa, etten ole pyhimys ruokavalioni suhteen. Aina tämä suunnitelmani ei toteudu. Lisäksi silloin tällöin herkuttelen. Liian tiukan nipottamisen sijaan tavoitteena onkin ohjata ruokavaliota tätä kohti entistä enemmän sekä huonojen hiilihydraattien ja liiallisen lihan syömisen välttäminen. Luotan siihen, että elimistö kertoo mikä sille on hyväksi - on myös oltava herkillä sitä kuuntelemaan.
2. sininen/purppura: esim. mustikka, mustaherukka, marja-aronia
3. oranssi/keltainen: esim. aprikoosi, appelsiini, mango, papaija, porkkana, keltainen paprika, sitruuna
4. punainen: esim. mansikka, vadelma, tomaatti, kirsikka, punainen paprika, retiisi
5. valkoinen/ruskea: esim. banaani, kukkakaali, sipulit, sienet
Näiden lisäksi voidaan myös laittaa 6. itävät ja 7. liha/kala.
Täytyy kuitenkin sanoa, etten ole pyhimys ruokavalioni suhteen. Aina tämä suunnitelmani ei toteudu. Lisäksi silloin tällöin herkuttelen. Liian tiukan nipottamisen sijaan tavoitteena onkin ohjata ruokavaliota tätä kohti entistä enemmän sekä huonojen hiilihydraattien ja liiallisen lihan syömisen välttäminen. Luotan siihen, että elimistö kertoo mikä sille on hyväksi - on myös oltava herkillä sitä kuuntelemaan.
Reiki polun näyttäjänä
Blogini oli pitkään "tauolla", koska minä olin etsimässä itseäni. Mieltymykseni luontoon ja sen tuotteisiin oli ja pysyi, ja vahvistui entisestään. Järjestelin kuluneen vuoden aikana itseäni, tunnustelin kuka olen, olin ja miksi olin.
Voinen esitellä itseni. Varoitan, että tämä tarina on pitkä.
Olen Pulputtaja, oman henkisen tieni kulkija. Elämässä enemmän tai vähemmän eksynyt, nurkkaan ajettu ja yksinäinen. Jo pienenä lapsena tunsin erilaisuutta. En ymmärtänyt miksi elin vanhempieni kanssa - he olivat minulle täysin vieraita. Lapsuuteni olin elämäni sivustaseuraaja. Olen sitä hetkittäin vieläkin.
Vuosia kasvoin sanoen "en ole mistään kotoisin". Ikävöin jotain, mitä en pystynyt käsittämään. Koin huonoa omatuntoa kokiessani vierautta omaan lapsuudenkotiini ja vanhempiini. Lapsena näin ja koin henkiolentoja, joiden kohtaaminen "ei ollut sopivaa". Minua pidettiin outona, kummajaisena. Opin sulkemaan asiat mielestäni, vaikenemaan. Lopulta halusin uskoa, ettei mitään ollut olemassa. Näin oli helpompi olla hyväksyttävissä.
Nuorena väitin olevani ateisti. Uskoin vain ja ainoastaan järjellä tuotettuun tietoon ja todellisuuteen. Filosofia kiehtoi minua, sillä se antoi mahdollisuuksia mahdottomalle. Tai ainakin se antoi mahdollisuuden pyöritellä asioita mielessä.
Elämän varrella törmäsin henkisen polun kulkijoihin. Lopulta niitä asettui lähipiiriini. Heidän kertoessa elämästään uskaltauduin ajattelemaan "no ehkä minäkin jotain...". Lopulta uskalsin sanoa kokemuksiani ääneen. En ole voinut sanoa uskovani henkisiin asioihin. Minulle se ei ole uskon asia, jos niitä kokee. Se on minun todellisuuttani. Jo lapsena koin erilaisten energioiden ja henkimaailman läsnäolon. Olen ollut selvänäköinen ja -kuuloinen. Kesti pitkään avata vaivalla suljetut kanavat. Myöntää, etten ehkä olekaan niin outo. Tai ehkä olen, mutta niin ovat monet muutkin.
Oma avautuminen alkoi noin 10 vuotta sitten. Sitä edeltävä sulkautuminen kesti varmasti yhtä kauan. Avautuessani sain ensimmäistä kertaa energiahoitoa. Silloisen tuttavaperheen ystävä välitti sitä minulle. En tiennyt mitä odottaa, vai odottaisinko mitään. Olin skeptinen, olen sitä terveellä tavalla vieläkin. "Ei tässä nyt mitään pahaa voi tapahtua, kai", ajattelin, ja heittäydyin pitkäkseni. Ensimmäinen saamani energiahoitoni oli vaikuttava. Tunsin kropassani keveyttä, aivan kuin olisin leijunut ilmassa. Lisäksi näin silmissäni niin kirkasta valoa, etten meinannut pystyä pitämään silmiäni kiinni. Näin "sieluni silmin" mielikuvaa autiomaasta, hiekasta ja auringosta. Yllättäen rintakehäni päälle laskeutui suuri, voimakas paino. Aivan kuin iso kivenjärkäle olisi vyörynyt oikealta suoraan rintakehäni päälle. En inahtanutkaan, enkä päästänyt mitään muutakaan viestiä. Hoitaja sanoi joitain, en muista enää tarkalleen alkua, mutta se oli jotain helpottavaa. Hän jatkoi: "ei tässä maailmassa tarvitse mitään pelätä". Ja hiljalleen järkäle siirtyi rintakehäni päältä vasemmalle ja tukala olotilani helpotti.
Hoidon jälkeen olin täysin pöllähtänyt, täynnä onnellisuutta ja hyvää oloa. Tuolloin ajattelin - ja osittain ääneen lausuin, että vaikka kokemus ei ollut järjellä selitettävissä (olinhan vielä joitakin aikoja sitten ollut täysi ateisti), se tuntui todella hyvältä ja tuon minä haluan oppia. Hoitajani sanoi: "sinä voit". Ajattelin, ettei tavallinen maan tallaaja tuohon kykene, minä varsinkaan.
Haluan heti tähän väliin todeta, että saamani kokemus on ollut poikkeuksellinen. En ole koskaan myöhemmin kokenut mitään yhtä vaikuttavaa, eikä monet muutkaan. Uskon, että oma henkinen lataukseni on ollut lapsena sen verran suuri - kuten myös nuoruusikäni kieltäminen, että muurien sortuessa ryminä on ollut melkoinen. Uskon eläneeni vuosia niin suuressa energiavajeessa, itseni ja todellisuuteni kieltäen, että olen saamassani hoidossa imenyt itseeni kaiken koron kanssa. Kivijärkäle rintani päällä olin minä itse, tukahduttaen.
Elin vuosia materian maailmassa. Raha hallitsi elämääni, sen hankkiminen, pinnalliset, ulkoiset tekijät. Elämäntapani olivat huonot. Keräsin itselleni meriittejä, jopa korotin itseäni jalustalle saavutuksieni kautta. Olihan niitä, kaiken laisia. En kuitenkaan voinut hyvin, koin edelleen erilaisuutta ja yksinäisyyttä. Ego hallitsi täysin elämääni. Voin henkisesti ja fyysisesti niin huonosti, etten osannut edes nukkua. Lopulta heräsin toteamaan "väsymys on halua yksinkertaistaa omaa elämää". Huomasin kuitenkin olevani riippuvainen väsymyksestä. Väsyneenä oma itsekritiikki vaimenee. Maailma näyttää paljon paremmalta. Omaitse näyttää paremmalta. Nukkuessani medikalisoinnin ansioista huomasin, kuinka eksynyt todella olin. En ollut enää elämässäni eksynyt, olin myös eksynyt itsestäni.
Monien sattumuksien ja tekijöiden summasta löysin tieni ensimmäiseen Reikihoitoon. Halusin apua pahaan unettomuuteni, mikä hetkittäin kesti totaaliunettomuutena jopa useita vuorokausia. Muistan miettineeni "syön vaikka pieniä kiviä, jos ne tähän auttavat". Mielessäni toki oli ensimmäisen energiahoitoni kokemus - on kuitenkin todettava, etten silloin saanut Reikihoitoa vaan energiahoitoa. En tällä hetkellä käytännössä tiedä, kuinka tuo erosi Reikihoidosta. Niin tai näin - kävin Reikihoidossa. En kokenut mitään niin suurta ja mullistavaa kuin kymmenen vuotta sitten olleessa energiahoidossa. Hoidon jälkeen kuitenkin nukuin huomattavasti paremmin. Positiivinen vaikutus jatkui monia kuukausia. Samoin mielenrauha. Koin vahvasti, että tämä on sitä mitä minä tarvitsen.
Aloitin oman Reiki polkuni vuonna 2009. Tuolloin kävin 1. kurssin. Pystyin hoitamaan itseäni sekä läheisiäni. Unettomuuteni on helpottanut huomattavasti. Enää se ei häiritse päivittäistä elämääni. Ennen täysin unettomia öitä tuli yksi tai kaksi viikossa ja "hyvin" nukutut yöunet niiden välillä kesti 2-4 tuntia. Nykyisin täysin unettomia öitä tulee yksi tai kaksi vuodessa. Muutoin "hyvin" nukutut yöuneni kestävät 6-8 tuntia. Ero on minulle merkittävä. En voi luvata että näin tapahtuisi Reikin avulla muille, mutta näin kävi minulle. Toki on myös todettava, ettei tämä muutos ole tapahtunut ainoastaan Reikihoidossa käymällä. Olen astunut myös henkiselle tielle, pohtimaan ja tutkimaan minun itseni olemusta sekä hyvinvointiani. Siten olen muuttanut, ollut myös pakotettu muuttamaan monia tekijöitä elämässäni. Käännekohdaksi kuitenkin selvästi näen Reikin tulon elämääni, tavalla tai toisella.
Nyt päästään siihen mistä aloitettiin. Blogini oli viime vuoden tauolla, sillä valmistuin Reiki Masteriksi vuoden 2012 lopulla. Oma polkuni mestariksi toi elämääni tauon. Jouduin miettimään kuka olen, mistä tulen ja miksi. Kävin mestarin polkua yli vuoden. Käyn sitä edelleen. Se on loputon polku, mikä pakottaa etsimään omaa itseä, miettimään valintoja ja pohtimaan, mitä todellisuudessa haluaa. Se on pakottanut asettamaan egon syrjään, pohtimaan uravalintoja ja elämänsä arvoja. Olen tyytyväinen, että valitsin henkisen polun herättäjäksi juuri Reikin polun. Loppu on ollut minusta itsestäni kiinni ja valitsemastani tiestä. Polku ei ole ollut helppo - päinvastoin. Ja sillä polulla ollaan edelleen.
Voinen esitellä itseni. Varoitan, että tämä tarina on pitkä.
Olen Pulputtaja, oman henkisen tieni kulkija. Elämässä enemmän tai vähemmän eksynyt, nurkkaan ajettu ja yksinäinen. Jo pienenä lapsena tunsin erilaisuutta. En ymmärtänyt miksi elin vanhempieni kanssa - he olivat minulle täysin vieraita. Lapsuuteni olin elämäni sivustaseuraaja. Olen sitä hetkittäin vieläkin.
Vuosia kasvoin sanoen "en ole mistään kotoisin". Ikävöin jotain, mitä en pystynyt käsittämään. Koin huonoa omatuntoa kokiessani vierautta omaan lapsuudenkotiini ja vanhempiini. Lapsena näin ja koin henkiolentoja, joiden kohtaaminen "ei ollut sopivaa". Minua pidettiin outona, kummajaisena. Opin sulkemaan asiat mielestäni, vaikenemaan. Lopulta halusin uskoa, ettei mitään ollut olemassa. Näin oli helpompi olla hyväksyttävissä.
Nuorena väitin olevani ateisti. Uskoin vain ja ainoastaan järjellä tuotettuun tietoon ja todellisuuteen. Filosofia kiehtoi minua, sillä se antoi mahdollisuuksia mahdottomalle. Tai ainakin se antoi mahdollisuuden pyöritellä asioita mielessä.
Elämän varrella törmäsin henkisen polun kulkijoihin. Lopulta niitä asettui lähipiiriini. Heidän kertoessa elämästään uskaltauduin ajattelemaan "no ehkä minäkin jotain...". Lopulta uskalsin sanoa kokemuksiani ääneen. En ole voinut sanoa uskovani henkisiin asioihin. Minulle se ei ole uskon asia, jos niitä kokee. Se on minun todellisuuttani. Jo lapsena koin erilaisten energioiden ja henkimaailman läsnäolon. Olen ollut selvänäköinen ja -kuuloinen. Kesti pitkään avata vaivalla suljetut kanavat. Myöntää, etten ehkä olekaan niin outo. Tai ehkä olen, mutta niin ovat monet muutkin.
Oma avautuminen alkoi noin 10 vuotta sitten. Sitä edeltävä sulkautuminen kesti varmasti yhtä kauan. Avautuessani sain ensimmäistä kertaa energiahoitoa. Silloisen tuttavaperheen ystävä välitti sitä minulle. En tiennyt mitä odottaa, vai odottaisinko mitään. Olin skeptinen, olen sitä terveellä tavalla vieläkin. "Ei tässä nyt mitään pahaa voi tapahtua, kai", ajattelin, ja heittäydyin pitkäkseni. Ensimmäinen saamani energiahoitoni oli vaikuttava. Tunsin kropassani keveyttä, aivan kuin olisin leijunut ilmassa. Lisäksi näin silmissäni niin kirkasta valoa, etten meinannut pystyä pitämään silmiäni kiinni. Näin "sieluni silmin" mielikuvaa autiomaasta, hiekasta ja auringosta. Yllättäen rintakehäni päälle laskeutui suuri, voimakas paino. Aivan kuin iso kivenjärkäle olisi vyörynyt oikealta suoraan rintakehäni päälle. En inahtanutkaan, enkä päästänyt mitään muutakaan viestiä. Hoitaja sanoi joitain, en muista enää tarkalleen alkua, mutta se oli jotain helpottavaa. Hän jatkoi: "ei tässä maailmassa tarvitse mitään pelätä". Ja hiljalleen järkäle siirtyi rintakehäni päältä vasemmalle ja tukala olotilani helpotti.
Hoidon jälkeen olin täysin pöllähtänyt, täynnä onnellisuutta ja hyvää oloa. Tuolloin ajattelin - ja osittain ääneen lausuin, että vaikka kokemus ei ollut järjellä selitettävissä (olinhan vielä joitakin aikoja sitten ollut täysi ateisti), se tuntui todella hyvältä ja tuon minä haluan oppia. Hoitajani sanoi: "sinä voit". Ajattelin, ettei tavallinen maan tallaaja tuohon kykene, minä varsinkaan.
Haluan heti tähän väliin todeta, että saamani kokemus on ollut poikkeuksellinen. En ole koskaan myöhemmin kokenut mitään yhtä vaikuttavaa, eikä monet muutkaan. Uskon, että oma henkinen lataukseni on ollut lapsena sen verran suuri - kuten myös nuoruusikäni kieltäminen, että muurien sortuessa ryminä on ollut melkoinen. Uskon eläneeni vuosia niin suuressa energiavajeessa, itseni ja todellisuuteni kieltäen, että olen saamassani hoidossa imenyt itseeni kaiken koron kanssa. Kivijärkäle rintani päällä olin minä itse, tukahduttaen.
Elin vuosia materian maailmassa. Raha hallitsi elämääni, sen hankkiminen, pinnalliset, ulkoiset tekijät. Elämäntapani olivat huonot. Keräsin itselleni meriittejä, jopa korotin itseäni jalustalle saavutuksieni kautta. Olihan niitä, kaiken laisia. En kuitenkaan voinut hyvin, koin edelleen erilaisuutta ja yksinäisyyttä. Ego hallitsi täysin elämääni. Voin henkisesti ja fyysisesti niin huonosti, etten osannut edes nukkua. Lopulta heräsin toteamaan "väsymys on halua yksinkertaistaa omaa elämää". Huomasin kuitenkin olevani riippuvainen väsymyksestä. Väsyneenä oma itsekritiikki vaimenee. Maailma näyttää paljon paremmalta. Omaitse näyttää paremmalta. Nukkuessani medikalisoinnin ansioista huomasin, kuinka eksynyt todella olin. En ollut enää elämässäni eksynyt, olin myös eksynyt itsestäni.
Monien sattumuksien ja tekijöiden summasta löysin tieni ensimmäiseen Reikihoitoon. Halusin apua pahaan unettomuuteni, mikä hetkittäin kesti totaaliunettomuutena jopa useita vuorokausia. Muistan miettineeni "syön vaikka pieniä kiviä, jos ne tähän auttavat". Mielessäni toki oli ensimmäisen energiahoitoni kokemus - on kuitenkin todettava, etten silloin saanut Reikihoitoa vaan energiahoitoa. En tällä hetkellä käytännössä tiedä, kuinka tuo erosi Reikihoidosta. Niin tai näin - kävin Reikihoidossa. En kokenut mitään niin suurta ja mullistavaa kuin kymmenen vuotta sitten olleessa energiahoidossa. Hoidon jälkeen kuitenkin nukuin huomattavasti paremmin. Positiivinen vaikutus jatkui monia kuukausia. Samoin mielenrauha. Koin vahvasti, että tämä on sitä mitä minä tarvitsen.
Aloitin oman Reiki polkuni vuonna 2009. Tuolloin kävin 1. kurssin. Pystyin hoitamaan itseäni sekä läheisiäni. Unettomuuteni on helpottanut huomattavasti. Enää se ei häiritse päivittäistä elämääni. Ennen täysin unettomia öitä tuli yksi tai kaksi viikossa ja "hyvin" nukutut yöunet niiden välillä kesti 2-4 tuntia. Nykyisin täysin unettomia öitä tulee yksi tai kaksi vuodessa. Muutoin "hyvin" nukutut yöuneni kestävät 6-8 tuntia. Ero on minulle merkittävä. En voi luvata että näin tapahtuisi Reikin avulla muille, mutta näin kävi minulle. Toki on myös todettava, ettei tämä muutos ole tapahtunut ainoastaan Reikihoidossa käymällä. Olen astunut myös henkiselle tielle, pohtimaan ja tutkimaan minun itseni olemusta sekä hyvinvointiani. Siten olen muuttanut, ollut myös pakotettu muuttamaan monia tekijöitä elämässäni. Käännekohdaksi kuitenkin selvästi näen Reikin tulon elämääni, tavalla tai toisella.
Nyt päästään siihen mistä aloitettiin. Blogini oli viime vuoden tauolla, sillä valmistuin Reiki Masteriksi vuoden 2012 lopulla. Oma polkuni mestariksi toi elämääni tauon. Jouduin miettimään kuka olen, mistä tulen ja miksi. Kävin mestarin polkua yli vuoden. Käyn sitä edelleen. Se on loputon polku, mikä pakottaa etsimään omaa itseä, miettimään valintoja ja pohtimaan, mitä todellisuudessa haluaa. Se on pakottanut asettamaan egon syrjään, pohtimaan uravalintoja ja elämänsä arvoja. Olen tyytyväinen, että valitsin henkisen polun herättäjäksi juuri Reikin polun. Loppu on ollut minusta itsestäni kiinni ja valitsemastani tiestä. Polku ei ole ollut helppo - päinvastoin. Ja sillä polulla ollaan edelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)