Iltalehdessä on paljon uutisoitu keuhkoveritulpasta. Jokainen tietää jotain veritulpasta, mutta harvoin täysin ymmärretään mistä on kyse. Ajattelin kirjoitella hieman laskimo- ja keuhkoveritulpasta ilman ammatillista slangia.
Ihmisen verisuonisto voidaan karkeasti jakaa kahden tyyppisiin verisuoniin, laskimoihin ja valtimoihin. Valtimot pumppaa sydämestä verta elimistöön, laskimot tuovat verta takaisin sydämeen. Valtimoissa veri kiertää helpommin, sillä sydämen pumppausvoima puskee verta valtimoissa eteenpäin. Laskimot ovat sen verran etäällä sydämestä, ettei sydämen pumppausvoima ylety tähän verenkierron osaan yhtä voimakkaasti kuin valtimoiden.
Veritulppia muodostuu yleensä alaraajojen laskimoihin. Alaraajan laskimot muodostuu syvistä ja pinnallisista laskimoista. Pinnalliset laskimot ovat luonnollisesti helpommin näkyvillä. Lisäksi on olemassa yhdyslaskimoita. Monet eivät hoksaa/tiedä, että alaraajojen ollessa sydämen tason alapuolella niiden verenkierrosta vastaa pääosin lihakset. Eli jalkojen laskimoiden verenkiertoa ylläpitää lihaksien työskentely. Jos ihminen on paikallaan pitkät ajat (vuodelepo, matkustaminen jne) lihaksia ei juuri käytetä eikä veri kierrä tehokkaasti. Tuolloin alaraajojen laskimoiden verenkierto hidastuu, mikä altistaa veritulpan syntymiselle. Hidastuneen verenkierron lisäksi veritulppia saa aikaan perinnölliset tekijät ja verisuonen seinämään tuleva vaurio. Laskimoissa on myös pieniä läppiä, mitkä estävät veren palaamisen väärään suuntaan. Suonikohjut ovat merkki laskimoläppien toimimattomuudesta, jolloin syntyy verisuonipullistuma eli suonikohju.
Mikäli kuuluu riskiryhmään, eli omaa jonkinlaisen veren hyytymistaipumuksen tai on pitkään liikuttamatta raajojaan, voi laskimoon muodostua veritulppa. Veritulppa voi aiheuttaa ongelmia jo sijaitsemassaan raajassa. Raajan (esim jalka) veritulpan oireita ovat paikallinen kipu (levossa ja liikkuessa), punoitus ja arkuus. Se voi myös olla oireeton.
Laskimoveritulppa voi irrota joko osittain tai kokonaan ja kulkeutua keuhkoihin. Matkalla raajasta keuhkoihin suonet ovat sen verran isoja, että irronnut hyytymä mahtuu kulkemaan, kunnes sydämen oikea puolisko pumppaa hyytymän keuhkon pieniin verisuoniin. Keuhkojen verisuonet ovat hyvin pieniä ja hyytymän koosta riippuen se jumittuu jossain vaiheessa kiinni. Keuhkoihin jumittuessaan syntyy keuhkoveritulppa.
Keuhkoveritulppa voi tulla joko keuhkovaltimoon tai sen haaraan. Oireet ovat kiinni tukoksen sijainnista ja koosta. Keuhkoissa olevan normaalin verenkierron tarkoituksena on kuljettaa verta keuhkorakkuloihin, jossa veri hapettuu ja verestä poistuu hiilidioksidia. Kun vedämme henkeä sisään, vedämme keuhkoihimme happea, jotta se voi siirtyä keuhkorakkuloissa olevaan vereen ja siten kulkea valtimoita pitkin elimistön hyödynnettäväksi. Kun puhallamme uloshengityksessä keuhkoissa olevan ilman ulos, puhallamme samalla hiilidioksidin pois, minkä laskimoista tullut veri on keuhkorakkuloihin tuonut elimistöstä poistettavaksi. Keuhkoveritulpassa veri ei pääse etenemään keuhkorakkuloihin, eikä hapen ja hiilidioksidin vaihtoa tapahdu. Veritulpan koosta ja sijainnista riippuu kuinka paljon se häiritsee veren liikkumistsa ja siten hapen ja hiilidioksidin vaihtumista. Osa keuhkosta ja sen verenkierrosta voi toimia "normaalisti" vaikka jossakin suonessa olisi veritulppa.
Sydän voi kuormittua mikäli keuhkoveritulppa on suuri. Sydämen oikea puolisko ylikuormittuu, sillä se pumppaa verta keuhkoihin ja tukoksen ollessa oikea puolisko joutuu työskentelemään kovemmin, sillä se yrittää kierrättää keuhkoissa saman määrän verta kuin aiemminkin, vaikka osa verisuonista on tukossa. Jos keuhkojen verisuonituksesta on tukossa yli 30% nousee sydämen oikeassa puoliskossa paine. Jos tukos on suuri ja erittäin huonossa paikassa sydämen oikean puoliskon paine nousee huomattavasti, jolloin on vaarana sydämen oikean puolen pullistuminen vasemman sydänpuoliskon puolelle. Luonnollisesti tuolloin vasemman puoliskon on myös hyvin hankala työskennellä. Sydämen vasemman puoliskon tehtävänä on ottaa vastaan keuhkoista tullut hapettunut veri ja pumpata se eteenpäin elimistön käytettäväksi valtimoihin. Jos tämä toiminto ei ole mahdollinen niin vaarana on verenkierron romahtaminen.
Tämä verbaalinen selitys asiasta on yllättävän haastavaa - tästä olisi voinut piirtää jonkun havainnollistavan kuvan, mutta ehkä tulevaisuudessa.
Lienee selvää, että keuhkoveritulppa on otettava vakavasti. Oireina voi olla äkillistä hengenahdistusta, rintakipua ja veristä yskää. Mikäli oireita ilmenee niin sankaria ei saa leikkiä, eli lähteä itse ajamaan autolla. Jos hengenahdistus pahenee niin autolla on hyvin vaikea ajaa, mikäli henki ei kulje. Kannattaa siis soittaa ambulanssi.
Nuoriso helposti ajattelee, että lentokoneeseen liitetty pelote veritulpista on höpöhöpöä. Ei se ole. Jos kuitenkin pitää lentää pitkiä aikoja ja omaa muita riskitekijöitä (kuten e-pillerit) niin kannattaa yrittää välillä jaloitella. Jos ei pääse kävelemään niin jalkojen liikuttaminen ja lihaksien "jumppaaminen" auttaa verenkiertoa ja siten voi yrittää ehkäistä veritulppien syntyä. Eipä tuo olisi pahitteeksi kotisohvalla röhnöttävillekään!
Virallista tietoa löytyy Duodecimin sivuilta:
Keuhkoveritulppa
Laskimoveritulppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti