Kävin nauttimassa juuri neljä päivää luonnon läsnäolosta. Ehdoton huipennus oli neljän tunnin mustikkareissu, saaliina noin 17 litraa mustikoita. Metsässä ollessani jälleen muistin, kuinka hienot energiat luonnossa on. Olen lapsuuteni viettänyt maalla. Nykyisin asun kaupungissa. Vaikka kaupungissa on pyritty puistoilla ja kaupungin sivuilla olevilla ulkoilumahdollisuuksilla säilyttämään luonto ihmiselle, niin se ei vastaa koskematonta ja villinä kasvavaa luontoa.
Aina ei tule ajatelleeksi, että kaikella on energiansa. Kaupungillakin omansa. Monesti kuulee sanottavan, että luonto rentouttaa. Me kaupunkilaiset vietämme nykyään liian vähän aikaa luonnossa. Luulen, että valtaosa ihmisistä on jopa kadottanut suhteensa luontoon. Myös minä, sillä liikun puhtaassa luonnossa nykyisin aivan liian vähän.
Nykyään ihmisillä arki on mennyt siihen, että ollaan joko sisällä tai ulkona. Ulkona oleminenkin on kaukana luonnossa olemisesta. Sisätiloista puhumattakaan. Vanhat kansat vettä halutessaan kääntyivät joen tai järven puoleen. Me käymme vesihanalle. Kun haluamme lihaa, menemme kauppaan metsästysmaiden sijaan. Nykyisin ei ymmärretä miten koivunlehtiä voi hyödyntää ravitsemuksessa. Ostamme viherjauheet kaupasta valmiiksi pakattuina. On jopa uutisoitu ettei kaupunkilaiset lapset tiedä mistä peruna tai maito tulee. Luontoa pelätään, sinne eksymistä tai suurpetoja. Ihminen kenties selviytyy vain kaupungissa.
Olen lapsesta asti ajatellut, että luonnossa on aistittavissa Äiti Maa - Isä Taivas yhteys. Äiti Maa, eli tämä kaikki missä me eletään, on elävä kokonaisuus itsekin. Luonnosta saa paljon irti vain katselemalla ja kuuntelemalla. Kannattaa joskus kokeilla! Se elvyttää ja voimistaa. Silmiemme ulottuvilla maan pinnalla on valtavasti kasvavaa, elävää ja uudistuvaa. Jalkojemme alla toinen merkillinen maailma kuumine ytimineen. Puhumattakaan sitten taivaasta, missä on koko universumi. Kyllä siinä riittää ihmeteltävää ja fiilisteltävää yhdelle ihmiselämälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti