... nimittäin juustosnackseja. Olin jo kaupassa ostaessani tietoinen, että pussi sisältää maissitärkkelystä, millä on aika hurja maine. Ja tätä tekstiä kirjoittaessa mätän edelleen sitä sontaa suuhuni.
Maissitärkkelyksen maine on hurja. Kuulostaa ehkä viattomalta, mutta sen synnystä on erilaisia lähteitä. Vaikea toki sanoa mikä nenäni edessä olevan pussin sisällön tarina on, mutta tässä on yksi tarina maissitärkkelyksen synnystä:
Olipa kerran maissi, joka päätettiin uhrata ihmisen ravinnoksi. Varsin monivaiheisessa prosessissa maissilta päätettiin vetää taju huolellisesti kankaalle. Oikean koostumuksen saamiseksi maissiin päätettiin sekoittaa maakaasusta, kloorista ja lipeästä tai suolahaposta valmistettua öljytuotetta, nimeltään propyleenioksidia. Kyseinen litku oli niin ärhäkkää, että sitä on käsiteltävä hyvin varoen - onhan sitä käytetty jopa rikkaruohomyrkkynä. Kyseinen myrkky reagoi voimakkaasti veden kanssa, muodostaen suolahappoa ja fosforin oksideja. Myrkky mätti maissia niin kovin turpaan, että maissin tärkkelysmolekyylit muuttui ja kloorautui. Saattoi jopa olla tarpeen valkaista maissiparka, etenkin jos sitä käytettiin elintarvikkeiden lisäaineena. Mikäs siihen parempi, kuin esimerkiksi rikkihappo.
Turpaan mätön jälkeen tuloksena on nestemäinen aine, josta tuli vielä poistaa valmistuksen jäämät. Aine suihkutettiin tankkeihin ja kuivattiin jauheeksi. Tämän jälkeen maissi oli kuollut ja inkarnoitunut uudelleen maissitärkkelyksenä. Tökötti oli valmiina kohti maailmaa.
Noh, vaikea tietysti sanoa mikä on minun naksujeni syntytarina. Eipä sillä tiedolla valmistaja juuri retostele. Jillian Michaels on joskus sanonut kutakuinkin näin "ihmisen tulisi syödä vain sellaista ruokaa mikä on kasvanut maasta tai sillä on äiti". Lienee selvää, ettei juustosnackseilla ole kumpaakaan ominaisuutta. Ei, vaikka siellä kuinka olisi maissia, perunaa ja rypsiöljyä. Kaiken kemikaalisirkuksen jälkeen jäljelle tuskin jää mitään alkuperäistä.
Taidan jättää nämä herkut ensi kerralla kaupan hyllylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti