Heijastus

Ihmisillä on erikoinen tapa syyttää omista murheistaan ja epäreilusta ympäristöstään muita. Omaa huonoa käytöstä selitetään toisten huonolla käytöksellä ja ympäristön epäreiluudella. Jos ympäristö tulee päälle, koetaan oikeudeksi hyökätä samalla voimalla. Huvittavin selitys on: "kyllä minä muuttuisin, jos sinä muutut ensin". Ikään kuin toisen kasvu ja muutos olisi oman kasvun edellytys. Mielestäni täyttä huuhaata. Jokainen on vastuussa omasta itsestään, omista energioistaan ja siitä miten niitä toteuttaa. Oma käytöksemme heijastuu ympäristöömme. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", kuuluu vanha viisaus. Minulle tämä kaikki edustaa heijastusta.

Käsitän heijastuksen lain yhdeksi universuminen laiksi. Ympärillä oleva maailma näyttää sen, mitä itse on ja miksi voi tulla. En mitenkään voi uskoa, että toistuvasti kiivastuva, aggressivinen tai muulla tavalla alistava tai hyökkäävä persoona voi olla henkisesti saavuttanut rauhan. Uskon, että energiat ilmentävät itseään hienommasta karkeampaan - tarkoittaen, että ulkoinen maailmamme on henkisen elämme heijastuma. Jos elämämme on täyttä kaaosta, jatkuvaa eripuraa ja kiivastumista, on turha syyttää peiliä. Tulisi katsoa omaa itseämme.

Varmasti jokainen on joskus tavannut henkilön, jonka seurassa on rauhallista ja hyvä olla. Tuo ihminen tekemättä mitään tuo meille olotilan, jossa haluaisimme pysyä ikuisesti. Jos ihminen saa ympäristöönsä niin hyvän olon, niin miltä mahtaakaan hänestä itsestään tuntua? Täysin samalta, mikäli heijastukseen on uskominen.

Jos omat energiamme ovat epätasapainossa, emme ole saavuttaneet kiitollisuutta ja koemme kaiken epätyydyttäväksi, näemme myös ympärillä olevan elämän sen kaltaisena. Erilaiset energiamme kulkevat  aurassamme. Auramme ja solar plexus -chakramme ottavat vastaan energiaa ympäristöstämme ja samalla välittävät omaa energiaamme ulospäin. Mikäli itsestämme ympäristöön suuntautuva energia on negatiivista, kriittistä, helposti "kiehahtavaa" ja aggressiivista, niin mitä voimme odottaa ympäristöltämme? Tuolloin oma energiamme hamuaa vastaavaa energiaa ympäristöönsä ja kiinnittää huomiota samankaltaisuuteen. Toisen henkilön negatiivisista energioista otetaan "lisäpotkua", kenties provosoidutaan yhdessä ja lopputuloksena on pahoinvointia lisäävä käytös. Lienee selvää, että tuollaisessa elämässä taivaltaminen on raskasta. Se on raskasta meille itsellemme ja kanssa kulkijoille.

Kun ihminen saavuttaa oman henkisen tiensä aikana rauhallisuuden, kiitollisuuden ja rakkauden tunteen, havannoi hän samoja asioita omasta ympäristöstään. Nämä energiat hakeutuvat toisten kaltaistensa lähelle. Arkisessa elämässä eteen tulevien ristiriitaisten tilanteiden edessä asioihin osaa suhtautua lempeämmin, ilman kiivastumista. Näin negatiivisten energioiden kierto katkeaa. Lienee selvää, että tuolloin on parempi olla.

Sen sijaan, että ihmiset ymmärtäisivät olevansa itse vastuussa oman elämänsä onnellisuudesta, he syyttävät yhteiskuntaa ja muita ihmisiä. Mielestäni onnellisuus on asenne. Toki hetkittäin vaikeasti tavoitettava. Ihmiset ovat jatkuvasti oman elämänsä risteyskohdassa, milloin on vapaus tehdä erilaisia valintoja. Kun työpaikalla tai muussa arkisessa tilanteessa tulee konflikti, jokainen meistä omaa valinnan vapauden kuinka tilanteeseen voi suhtautua. Itse uskon, ettei hankalat asiat ja tilanteet poistu elämästämme, kunnes opimme suhtautumaan niihin rakkaudella. Tulee ikään kuin kasvaa niiden yläpuolelle. Voimme jokaisessa tilanteessa valita kahden polun väliltä. Vaikeuksien, kieltämisen ja torjunnan polku on raskas tie. Antautuminen, rakkaus ja anteeksianto vaatii paljon tasapainoa ja ymmärrystä, mutta se on parhaaksi. Asiat eivät tee elämästämme vaikeita, vaan se, kuinka suhtaudumme niihin.

Tähän joku voisi todeta: "on vaikea olla onnellinen kun työnantaja on niin paska". Tai "on vaikea nauttia elämästä kun terveydenhuolto on perseestä". Ei ole olemassa maailmaa, missä kaikki asiat toimisivat jokaista ihmistä miellyttävällä tavalla. Kaikki me koemme jossain vaiheessa epämiellyttäviä yhteiskunnallisia tai sosiaalisia tilanteita, terveydestä puhumattakaan. Sen sijaan, että keskittymme tuijottamaan asioita jotka meiltä puuttuu tai ovat puuttellisia, meidän tulisi keskittyä siihen mitä meillä on. Suomalaisessa yhteiskunnassa ihmiset omaavat aika paljon. Pidämme arkisia asioita niin itsestäänselvyytenä, ettemme osaa tuntea kiitollisuutta. Lisäksi oma henkinen tilamme on sellainen, että tuijotamme vain puutteita. Meistä on tullut alati valittava ja epätyytyväinen kansa. Heijastamme ympärillemme tyytymättömyyttä, anteeksiantamattomuutta, kateutta ja aggressiivisuutta.

Heijastuksen laki on elementtinä todella viisas. Katsomalla omaa elämäämme voimme oppia paljon itsestämme. Meidän elämämme on sellaista kuin me itse olemme. Olemme vastuussa vain ja ainoastaan omasta itsestämme. Saavuttamalla henkisen tasapainon, rauhan ja rakkauden, heijastamme samoja elementtejä myös ympäristöömme. Parhaiten autamme omaa perhettämme, läheisiämme ja muita kanssaeläjiä kasvamalla oikeaan suuntaan. Jos vastaamme vihaan vihalla ja raivoon raivolla, ei henkistä kehitystä tapahdu. Yhteen törmäävät negatiiviset energiat vain kasvavat entisestään ja tahraavat omaa henkistä kehoamme. Tuosta jatkumosta on raskasta lähteä pois.

Olen itse pohdiskellut näinkin yksinkertaista asiaa monia vuosia. Asian ymmärtäminen ja tajuaminen ei liene vaikeaa, mikäli sen omakseen kokee. Sen sijaan omista negatiivisista piirteistä on haastavaa kasvaa ulos. Tiukan tilanteen tullessa saatamme sisällämme kiehahtaa, mutta emme näytä sitä ulospäin. Askel se on sekin, mutta ei parhain lopputulos. Sen sijaan sisäisestä kiehahtamisesta pois kasvaminen on haastavaa. Itse alan hiljalleen tavoittaa tätä olotilaa. Tie on ollut haastava, sillä olen joitakin vuosia sitten kiihtynyt nollasta sataan nanosekunnissa. Olen ollut todella impulsiivinen. En voi väittää, etteikö negatiiviset energiat herättäisi minussa edelleen tuntemuksia. Rekisteröin ne kyllä, mutta pyrin sisäisesti reagoimaan niihin lempeydellä ja anteeksiannolla. Loppupelissä kyse on vain uudelleen opeteltavista käyttäytymismalleista. Antautuminen, rakkaus ja anteeksianto.