Vihreää pirtelöä koneeseen!

Olen etsiskellyt pidemmän aikaa elimistölleni tasapainoa. Vaikeinta on ollut löytää lihan ja hiilihydraattien tasapaino – ja niiden puuttumisesta aiheutuva himo. Kaikkeen toki tottuu, olen joitakin vuosia sitten ennen kuin karppauksesta tiedettiinkään, ollut tietämättäni ketokarppi ja kasvissyöjä. Se tuntui sillä hetkellä hyvältä, jollei alun rasvojen kanssa ryssimistä lasketa. Eli aluksi olin liian niukalla rasvalla, mistä johtuen ihoni oli kuiva, kutiseva ja hilseilevä. Kun korjasin rasvojen tilanteen olotila oli mitä mainioin. En nyt haluaisi kuitenkaan lähteä niin tiukalle ruokavaliolle, sillä se on lapsiperheessä haastavaa. Enkä koe sille muutoinkaan tarvetta.

Mielestäni fyysisellä hyvinvoinnilla ja tasapainolla on merkitystä myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja kasvuun. Epätasapainossa toimiva elimistö tukkii myös energiakeskuksia. Ja sama tietysti toisinpäin.  Oma henkinen ja fyysinen yhteyteni on aika herkkä. Tästä syystä yhdistän nämä kaksi tekijää itseni kohdalla voimakkaasti toisiinsa. Tällä hetkellä mieleni tekee lapata vihreää, sitä tuntemusta on uskottava.

Moni kokee vihreän syömisen rasitteena. Peruslähtökohta tuntuu olevan, että vihreän pirtelön on pakko olla pahaa, onhan se jo niin terveellistä! Ei se ole pahaa. Toki jos ei ole koskaan syönyt, vaatii se hieman totuttelua. Sellerinkin makuun tottuu ja sitä pystyy helposti pehmentämään esimerkiksi ananaksella. Tässä yksi raikas vaihtoehto:

Vihreä pinaatti-selleri-ananas-smoothie
paketillinen tuoretta pinaattia
puolikas ananas
muutama sellerin varsi

- ja ei muuta kuin tehosekoittimeen ja ääntä kohti! Halutessa pirtelöä voi maustaa yrteillä, esim persiljalla. On myös mainittava, että päärynä sopii hyvin tässä yhdistelmässä, joko ananaksen kanssa tai sen tilalla!

Lehtivihreä. Siinä on se tämän hetkinen suuri ahaa-elämys. Ja se, mikä on puuttunut. Miksi se sitten on niin tärkeä? Luulen sen johtuvat samanlaisesta rakenteesta kuin hemoglobiinilla. Veri ja lehtivihreä (klorofylli) poikkavat toisistaan keskusatomiltaan. Veren keskusatomi on rauta, lehtivihreällä se on magnesium. Lehtivihreää kutsutaankin usein kasvien vereksi. Lehtivihreän terveysvaikutuksista on paljon netissä, löytää siis googlaamalla. En lähde niitä tässä erittelemään. Elimistön totuttua runsaaseenkin lehtivihreän määrään on huomattava, ettei sillä ole yhtään haittavaikutusta elimistöön. Sen sijaan positiivisia vaikutuksia on runsaasti.

Olen tehnyt itselleni tavoitetilan syödä viittä eri väriä päivittäin:

1. vihreä: esim. kiivi, parsa, vihreä paprika, parsakaali, herneet, nokkonen, pinaatti, selleri, salaatit
2. sininen/purppura: esim. mustikka, mustaherukka, marja-aronia
3. oranssi/keltainen: esim. aprikoosi, appelsiini, mango, papaija, porkkana, keltainen paprika, sitruuna
4. punainen: esim. mansikka, vadelma, tomaatti, kirsikka, punainen paprika, retiisi
5. valkoinen/ruskea: esim. banaani, kukkakaali, sipulit, sienet

Näiden lisäksi voidaan myös laittaa 6. itävät ja 7. liha/kala.
Täytyy kuitenkin sanoa, etten ole pyhimys ruokavalioni suhteen. Aina tämä suunnitelmani ei toteudu. Lisäksi silloin tällöin herkuttelen. Liian tiukan nipottamisen sijaan tavoitteena onkin ohjata ruokavaliota tätä kohti entistä enemmän sekä huonojen hiilihydraattien ja liiallisen lihan syömisen välttäminen. Luotan siihen, että elimistö kertoo mikä sille on hyväksi - on myös oltava herkillä sitä kuuntelemaan.